Pentuesuunnitelmia itselle kovin tärkeästä yhdistelmästä alkuvuoteen 2024 – rakastaviin, koiraharrastuksista kiinnostuneisiin yhteistyöhaluisiin koteihin (max noin tunnin, puolentoista matkan päähän). Ensimmäiset tiedustelut ja yhteydenotot ensisijassa sähköpostilla. Lisätietoja sivuilla piakkoin!

Pauliina.lehtola@kolumbus.fi

(www.kennelliitto.fi)



Seuraa sivuja tai laita kyselyä mieluiten sähköpostilla, whatsapit ja tekstarit voivat jäädä vahingossa vastaamatta. Pääosin haluaisin kasvattien sijoittuvan kohtuullisen etäisyyden päähän. Kaikista hektisimpään pikkulapsiperhearkeen en koiraa myy, ellei perheen vanhemmilla / perheessä ole jo vankka oma koiratausta. Rehellisesti mutta realistisesti noutajaharrastuksiin suhtautuvat ja niistä kiinnostuneet kodit saattavat saada etusijaa. Tärkein on aina kuitenkin järkevä, rakastava ja sitoutunut koti; en myöskään myy urheilu- tai harrastusvälinettä vaan ensisijassa perheenjäsenen.







(Urho ulkoilee elmänsä ensimmäisen kerran, 5 vko)




Mannan ja Masin pennut 2012 (kennel Fennopus L-pennut, kasv. Mia Hipeli)
(Kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen)

Tarkoitukseni on kasvattaa pienimuotoisesti labradoreja, terveiden ja muutenkin mielenkiintoisten vanhempien ollessa käytettävissä. Meillä pennut tulevat, aikanaan, kasvamaan kotioloissa omakotitalossa, ison pihan ja metsän ympäröimänä. Jokainen pentu tottuu ihmisiin ja kodin ääniin, toisiin koiriin, ulkoilemaan ja mm. riistaan ja pilliin. Pennut luovutetaan mikrosirutettuina, madotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina hoito-ohjeiden kanssa. Kauppa-/sijoitussopimus tehdään kirjallisesti SKL:n vakiokaavakkeille. Olen Suomen Kennelliiton, Labradorinnoutajakerhon ja Suomen Noutajakoirajärjestön / Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen jäsen.



Labradorinnoutajan omistaminen



(Topi 10 vko. kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen)

Tuntuu, että koiranpennun ottamisesta on sanottu loputtomasti usein toistettuja lauseita: ”harkitse tarkkaan riittääkö aikasi”, ”koiraa ei saa ostaa lapselle leluksi”, ”aikuinen on aina vastuussa koiran koulutuksesta”, ”koirasta tulee kantaa vastuu läpi sen elämän”. Silti välillä tuntuu, että vaikka tietoa koirista ja koiran omistamisesta on nykyään loputtomasti saatavilla, osa koiranomistajista jää syystä tai toisesta täysin siitä paitsi. Tai ei välitä. Tai ei usko kuulemaansa.

Haluaisin, että jokainen pennunostaja välittäisi. Ja uskoisi. Sillä vain ihmisellä, meillä jokaisella, on vastuu omaksemme ottamista luontokappaleista ja olemme velvollisia koiraamme kohtaan monessa asiassa. Kun otamme koiran, otamme vastuun.

Labradorinnoutaja on aktiivinen, iloinen, usein hyvinkin energinen ja työskentelyintoinen koira. Se ei siis ole laiskanpulskea lihava koira, joka siellä naapurissa asui lapsuudessa. Toki sellaisenkin voi labradorista saada. Ei liikuntaa, ei aktiviteetteja, ruokaa iästä ja päivästä riippumatta kuppi pullolleen ja makupalat päälle. Mutta sellaista labradorinnoutajaa on surullista katsoa, enkä haluaisi yhdestäkään omasta kasvatistani sellaista.

Hanki tietoa rodusta ja tutustu siihen. Labradori, varsinkin uros, on iso ja vahva koira, jolla voi olla paljonkin omaa tahtoa – se todellakin vaatii hyvän tapakasvatuksen ja koulutuksen! Labradorin perusluonne on kuitenkin aina ystävällinen, sitkeä, lempeä ja hyvähermoinen. Koiran voima yhdistettynä energisyyteen ja vielä aktiiviseen koiranmieleen tekee siitä usein erinomaisen harrastus- ja metsässä patikoimismiskaverin, mutta yksinomaiseksi lapsen lemmikiksi se ei sovellu. Lapsi voi viisaan aikuisen avulla saada koirasta maailman parhaan ystävän, mutta isolle aktiiviselle koiralle pelkästään lapsen seura ei riitä.

Labradorinnoutajan alkuperäinen käyttötarkoitus on ammutun pienriistan (niin maalla kuin vedessä) talteen noutaminen. Se on siis työkoira, nimensä mukaisesti noutaja. Tähän käyttöön tarvittavat ominaisuudet ovat toisaalta muovanneet labradorinnoutajasta sen ihanan koiran, mikä se tänä päivänä on. Vaikka emme käyttäisi labradorinnoutajaa –kuten suurin osa ei käytä, en minäkään – enää sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, ei se tarkoita sitä, etteikö koiramme haluaisi tehdä työtä, mihin se on jalostettu. Annetaan siis noutajakoirallemme mahdollisuus toteuttaa edes jollakin tavoin itseään, tarjotaan sille ainakin harrasteiden tai leikin varjolla mahdollisuus noutaa. Mielelläni näen labradorin käytännön metsällä, mutta vaikka et metsästä, voitte ainakin pitää hauskaa koiran kanssa noutoleikkejä tehden yhteisillä metsälenkeillä. Nenän käyttö on labradorille parasta mahdollista aivojumppaa ja aktivointia!



(Topi 10 vko. kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen)

Topi tahtoo pallon	Maisa oppii kavereilta	Maisa ja Masi leikkivät

Labradori ei ole välttämättä se innokkain jalkakäytävällä hölkkääjä tai pyörän vieressä juoksija, vaikkakin terve aikuinen labbis toki hyötyy lenkkeilystä: omatkin aikuiset koirani tekevät pyörälenkkejä rauhallisilla metsäteillä. Agility ei myöskään mielestäni ole labradorille paras mahdollinen harraste, kevyemmän koiran kanssa laji on turvallisempi. Oman kokemukseni mukaan labbis nauttii enemmän metsälenkeistä, yhdessä laumassa spurttien ottamisesta, hajujen nuuskimisesta (kyllä, nenä voi viedä koiran mennessään, joten hyvä peruskoulutus ja kontrolli on tarpeen, jotta koira voi olla vapaana) – ja tietenkin yli kaiken uimisesta. Jos siis asut kaupungissa, kerrostalossa ja maastot ovat lähinnä puistoja, toivottavasti viet labradorisi säännöllisesti kuitenkin maastoon, jossa se nauttii ja käyttää koko kroppaansa ”työskennellessään”.



(Topi 10 vko. kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen)

Vesileikkejä	Sisarukset uimassa	Pojat metsäpolulla

Jos siis tunnistat olevasi:

• vastuuntuntoinen ja koiraasi sitoutuva,
• haluat panostaa aikaa ja vaivaa koiraasi, koirasi on osa elämää,
• olet valmis ottamaan koiraa mukaasi eri paikkoihin (labbiksesi nimittäin rakastaa olla laumasi mukana),
• reipashenkinen ulkoilmaihminen, joka viihtyy enemmän metsässä kuin cityn melskeessä (metsästyskoira rakastaa metsää),
• et pelkää kuraa ja karvoja kodissasi (karvaa lähtee, hiekkaa tulee sisälle ja aina kun mahdollista, labbis on märkä),
• omaat pitkämielisen, jämäkän rakastavan otteen (labbista koulutetaan palkitsemalla, rauhallisesti, kuitenkin jämäkästi – selkeys, johdonmukaisuus ja huumori johtotähtinä),
• haluat, että koirasi on energinen ja reipas, joskus jopa rasittavuuteen asti (labbista voi ja tulee kouluttaa pois hössötyksestä, mutta älä alista sen eloisaa ja iloista luonnetta),
• et hermostu kenkiesi, sukkiesi ja kaiken mahdollisen irtotavaran katoamisesta kotonasi (labbiksesi nimittäin kantaa tavaroita joka paikkaan ja aina jokin on hukassa).


Kyllä, labradori voi olla maailman parhain rotu juuri sinulle. Tervetuloa ihastuttavan, mahtavan rodun pariin!

Linkit pennunostajalle:

Labradorinnoutajakerho (www.labradori.fi)
Labradorinnoutajakerho, rotujärjestö (rotumääritelmä, jalostusohjesääntö + rodun terveydestä, kasvattajia, pentukummit yms.)

Suomen noutajakoirajärjestö (www.snj.fi)
Suomen Noutajakoirajärjestö (eri harrastemuodot, rodunomaisten kokeiden koekalenteri ja säännöt, alueelliset noutajayhdistykset yms.)

SKL (www.kennelliitto.fi)
Suomen Kennelliitto (kasvatustoiminta, näyttelytoiminta ja esim. näyttelykalenteri ja –säännöt)

www.rambix.fi @2023