Meidän esittely
 
 

   
 

Perheemme, johon kuuluu itseni lisäksi avomies, labbis-pojat Masi, Topi ja Urho sekä Ossi-hevonen, asustaa Vihdissä, maaseudulla lähellä Kirkonkylää. Labradoreja minulla on ollut vuodesta 1992 asti, jolloin sain ensimmäisen labbisurokseni Ginon (Tsarodej Dity Rambix, i. Stronglines Marvel of Charm). Gino oli terve, energinen ja noutoviettinen koira ja pärjäsi näyttelyissäkin varsin mukavasti. Todellinen Mamman Oma Poika. Hänen virallisesta nimestään on lähtöisin myös kennelnimeni Rambix.

Pari vuotta Ginon perään liittyi joukkoomme Konsta (Tsarodej Gonzales, i. Bubbling Churchill), musta hieman pienehkö uros, jolla oli kauneista kaunein pää ja myös noutohalut kohdallaan.  Pojat elelivät yhdessä kuin veljekset aina 14 ja lähes 15 -vuotiaiksi asti. Hieman ennen Ginon poismenoa meille tuli Konstan seuraksi aivan mahtava pieni otus, borderterrieri Vallu (Mingas Popup, i Farmway Swan Away), jolle aivan kaikki menettivät sydämensä! Heti, kun sopiva aika koittaa, niin perheeseemme liittyy varmasti pikku borderi, tästä ei ole epäilystäkään.

Gino ja Konsta Vallu Ossi

Olen alusta asti harrastanut koirieni kanssa suhteellisen monipuolisesti, nome-harjoittelu ja näyttelyt pääosassa, tokoilu ja mejäily mausteina. Vuosien varrella koiralajit ja harrastamisen taso ovat kehittyneet huimasti, toivottavasti myös oma osaaminen hieman siinä sivussa, jos ei muuta niin kantapään kautta. Mitä aiemmista koirista olisikaan tullut tuolloin kokeneemman ohjaajan kanssa.. Vaan elämä on oppimista ja se meille kaikille sallittakoon.

Maisa ja riista Topi palauttaa varista tokoilua hallilla
(kuva: Ville Kormilainen)
talvilähetys
(kuva: Mikko Numminen)


talvilähetys Eteeeen!
(kuva: Mikko Numminen)
Topi uimassa
Maisa 7kk palauttaa lokkia Masi ja Dami
(kuva: Mika Kurkilahti)
Topi ja varis


Konstan poismenon jälkeen talo oli ensimmäisen kerran lähes 18 vuoteen ilman koiraa. Viikon pohdittuani huomasin, että mielenkiintoisesta isästä oli tulossa miellyttävälle nartulle pentuja ja koirien taustoja lisää pengottuani päätin, että tästä meille pentu. Maailmaan syntyi peräti 11 tomakkaa pentua, joista meille sitten tuli Tsarodej Marcello (synt. 2.10.2009, i. Saskian Akela, ii. Upwards Goodwill Gunnar, e. Tsarodej Marsella). Masi on osoittautunut aivan erinomaisen ihanaksi koiraksi! Pikkupennusta asti Masi on ollut todella miellyttämisen haluinen ja kovin nopea oppimaan asioita. Kun koira on vielä terve, erinomainen rotunsa edustaja ulkomuodoltaan ja noutaa kivasti, niin mikäs siinä sitten harrastellessa ja ollessa. Kiitos Riitalle kaikista kolmesta ihanasta koirastani!


Masi 10 vk
(kuva: Dan Silfvast)
Masi 7 kk
(kuva: Pia Sandberg)
Masi 2 v

Masin isälinja ja sen työominaisuudet alkoivat kiinnostaa erityisesti ja kun olin jo aiemmin ihaillut Rita Nygårdin tuplavalioita (ovat kauniita ja metsästävät!), päätinkin suunnata Ritan pakeille. Jutustelumme jatkui ja helmikuussa 2012 meille muutti Topi (Upwards Taste of Fame, synt. 29.12.11, i. Devonshires London Edition, e. Upwards Prima Donna) Topi on varsinainen "sylikoira", maailman lutuisin! Topi on raamikas ja mukavan näköinen ja noutaa lupaavasti – ja nyt Topi on ehtinyt jo valioitua ja korkata nome-kokeet.


Topi 9 vk Topi 4 kk  

Kasvatustoiminta on vaikeaa ilman narttuja, joten aloin etsiä narttupentua tulevaisuutta silmällä pitäen. Muutamia vaihtoehtoja katsasteltuani huomasin, että Miljalle ja Jussille oli Do Day´s kenneliin syntymässä hienolle Ilonalle pentuja (i. Lucky My Born Free, e. Do Day´s Adelaide). Näistä ihastuttavista palleroista valittiin reippaan oloinen Maisa-tyttö (Do Day´s Favianne) meille, joka asustaa omassa perheessään Pian ja lasten ja muun lauman kanssa.

Maisa 5 vk Maisa 3 kk Maisa 4 1/2 kk

Loppuvuodesta 2015 laumaamme liittyi vielä Masin lapsenlapsi Frida (Fennopus Salted Muffin, i. Upwards Ran Tan Plan, e. Fennopus Livia). Frida asustelee Riitan kotona Lahdessa.


(Frida 4 kk)


Alkuvuodesta 2015 omaan laumaan liittyi Maisan ja Masin poika Urho (Rambix Braveheart, FI MVA Tsarodej Marcello, e Do Day's Favianne).



(Urho 4 vko)



Ajatuksia rodusta


Oma käsitykseni labradorinnoutajasta rotuna on muokkautunut vuosien varrella siten, että näen labradorin ennen kaikkea noutavana metsästyskoirana, en seurakoirana (mitä se ei roturyhmittelynkään mukaan ole!). Tästä huolimatta minulla on ns. näyttelylinjaisia koiria, sillä visioni labradorinoutajan suhteen on labradorilta näyttävä, terve ja kestävärakenteinen koira, joka omaa rodun käyttötarkoituksen (käytännön metsästyksessä toimiminen) mukaiset luonne- sekä riistaominaisuudet. ”Too much of anything is not good”, sanoi joku viisaampi, ja tämä on totta: liioittelu mihinkään suuntaan ei ole koirankasvatuksessakaan hyvästä. En toivo näkeväni vinttikoiran tyyppistä luisevaa, kyyryllä ylälinjalla yksinkertaisessa turkissaan värjöttävää labradoria, mutta en myöskään jättikokoista, metsästyskäyttöön soveltumatonta mastiffityyppistä tankkia, jonka työhalu ja –kyky ovat kyseenalaisia.

Sen sijaan haluaisin nähdä energisen, tehokkaasti ja luontevasti  liikkuvan (engl. ”sound mover”), vankkarakenteisen (vaan ei lihavan!) ja hyvän luuston omaavan, työintoa ja hyväntuulisuutta olemuksessaan ilmentävän tuplaturkkisen koiran, jolla on riittävästi kulmauksia ja hyvä ylälinja. Kaunis ja älyä ilmentävä pää ja jämäkkä hyvin kiinnittynyt saukonhäntä kruunaavat paketin.

Masi palauttaa
(kuva: Mika Kurkilahti)
Topi taippariotteessa (kuva: Mika Kurkilahti)

Masi ja fasaani
(kuva: Anu Numminen)

Masi syystreenissä Masi ja Cacib Pori KV Urho kevätillan treenissä


Tässä kohtaa tarinaa joku epäilemättä kommentoi, että hohhoijaa – oletpas tosiaan ”keksinyt jotain aivan uutta”. En varmaankaan. Meillä jokaisella on viime kädessä oma kuvamme verkkokalvoillamme tästä kokonaisuudesta, ja omaani yritin yllä kuvata. ”Raskas”, ”vankka”, ”riittävä” – kaikki tällaiset määrittelyt ovat pakostakin subjektiivisia, vaikka on puhe samasta rodusta ja rotumääritelmästä. Ja ennen kaikkea: koira ei ole näyttely- tai kilpailuesine, vaan elävä olento, persoona, joka olemuksellaan, luonteellaan ja käytöksellään muodostaa jokainen yksilöllisen kokonaisuuden, yksityiskohtien ollen vain osa kokonaisuutta.




(kuva: Johanna Vaurio-Teräväinen)


www.rambix.f
i © 2013