Toukokuu 2019: Fridan tiineys on vahvistettu ultralla, neljä pentua oli näkyvissä (deja vu….?). Odotellaan mitä tuleman pitää. Lisätietoja Pennunostajalle sivulta. Doran kanssa alkaa noutotouhut sujua jo aika kivasti, nyt vaan lisätreeniä ja taippareita kohti!



Maaliskuu 2019: Fridan juoksut alkaneet ajallaan! Odotetaan H-hetkeä ja sitten toivotaan parasta ja katsotaan, saadaanko kesäpentuja… Dora tuli yökylään pitkäksi viikonlopuksi. Melkoisen suloinen pentu! Ekat "kunnon" treenit meillä, kivasti tyttö toimii ikäisekseen.

tammikuu 2019: Erkkari Ainossa. Pikkutyttöjen Doran ja Murun eka näyttely, mallikkaasti vedetty molemmilta. Topi ja Urho myös hyvin, ainoasta sijoituksesta vastasi kuitenkin luottokoira Masi, VeK3 ja oli leijonanpentunsa (=palkintopehmolelu) ansainnut.

marraskuu 2018: Rita Nygårdin opissa jälleen viikonloppuna isommalla porukalla. Rauhoittumista ja malttia ja vähän isommille muitakin harjoitteita. tekee hyvää talven keskelle!

elokuu 2018: Pennuilla rokotusta ja malttioppia. Ritalla pojillekin omat häiriökoirat, juoksunartut mukana. Pennut pääsivät hyvin jutun juonesta kiinni!

heinäkuu 2018: B&B sukkanauhapentuset eli Rambix Black Garter ("Muru") ja Rambix Blonde Garter ("Dora") lähtivät omiin koteihinsa asustelemaan 29.7. – oli haikeaa. Todella kuuma kesä ja pentujen pieni määrä takasi kuitenkin tytöille paljon huomiota ja käsittelyä, oli mökkireissua, riistaan tutustumista ja tallilla käymistä. Joten hyvin reippaina ja pontevina maailmalle lähdettiin!

kesäkuu 2018: Fridan pennut syntyivät 10.6.2018 – kaksi tervettä pontevaa tyttöä, työnimellä "Blondie & Blackie". Värit voi tästä kenties päätelläkin. Kaikki on sujunut hyvin äidillä ja tyttärillä!

toukokuu 2018: Topista tuli 9 kertainen isä kennel Upwardsiin! Kesäkuussa 5 viikkoisia pentuja katsomassa, voi suloisuus..! Pääkaupunkiseudun topilaiset, noin 10 vk kävivät treffeillä meillä Vihdissä, mukaan tuli myös Topin morsian Uma Thurman (kyllä, ei meillä ihan mitä tahansa plikkoja heilastellakaan!).

huhtikuu 2018: Fridan juoksut alkaneet! Nyt odotellaan, saadaanko kesäkuun pentuja. Tarkemmat tiedustelut puhelimitse tai sähköpostilla.

tammikuu 2018: Suunnitellaan Fridalle sulhasta, katsotaan mikä herra löytyy… Toivotaan, että juoksut alkavat ajallaan maaliskuussa.
 
Käytiin Turku KV:ssä, missä Masi jälleen ROP VET. Urho päätti aloittaa karvanlähdön n-y-t nyt kehässä (!), tuomarikin nauroi. Frida oli puolikarvaton ja vähän hoikkana, joten tälle nuoremmalle osastolle ei menestystä. Erkkarissa Lohjalla olivat kaikki koirat, jokaiselle ERI, Masi oli VeK4 SA, Topi "epävirallisesti viides"käyttöluokassa hyvin arvosteluin ja karvaton (tai pikemminkin karvaa tuppoina tiputtava) Urho sentään ERI, ihan kivoin arvosteluin. Tyttöjen käyttöluokassa paljon koiria, ERI:t ja hyvät arvostelut kuitenkin. Kivassa kunnossa molemmat, vaikka karvaa hieman lähti heistäkin.
 
Topista tuli sitten kahden tomakan narttupennun isä! Näkyi ensin, että enemmän olisi ollut, mutta nyt vaan sitten nämä. Harmillista, mutta onneksi sentään kaksi tyttöä, musta ja keltainen. Äiti ja lapset voivat hyvin!

loka-joulukuu 2017: Näyttelyitäkään ei pahemmin kierretty. Marraskuussa sitten Minnan houkuttelemana kohti Seinäjoki KV:tä. Minulla megalomaaninen flunssa, näytin ja olo tuntui pystyyn kuolleelta ja räkä valui. Vaan ei se mitiä; Minnan esittämänä Urho PU1, ROP, Cacib ja isänsä PU2, ROP VET, tuomarina Kerstin Henriksson, Ruotsi. Eli se, yhteensä 17 tunnin tappava reissu ei sitten ollut ihan turha! Kiitos Minna, joka löysikin Uutsista herrasmiehen, vaikka kenties ei meinannut uskoa!
 
Topilla kävi naisseuraa, Octobers Hazel Grouse narunjatkeiden Markon ja Sarin kanssa (kennel Quinellas). Niin nopiasti kävi itse hommat, että! Sitten kyllä nalkissa istuttiin melkein puoli tuntia. Toivottavasti tuotti tulosta!

kesä-syyskuu 2017: Kesällä olla möllötettiin, hävyttömän vähän tehtiin mitään. Porvoon erkkarissa pyörähdettiin, ei kummempaa menestystä.
 
Heinäkuussa jouduimme päästämään Ossin ikivihreille laitumille. Se oli melkoisen kova paikka, yli 12 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt ei enää tehdä ihania sänkipeltomaastoja, laukata lumessa tai piffata takaisin tallille paarmoja karkuun. Koirat olivat viimeiseen asti Ossin mukana, vielä viimeisenä aamuna hyörivät sen laitumella tuttuun tapaan. Pieni hoitokoirasen pentu Pöö oli myös mukana; sitäkin Ossi ehti opettaa. Ikävä on ollut kova.
 
Syyskuussa käytiin (liian) vähäisellä treenillä Urhon kanssa ensimmäisessä kokeessa. Harmitti, kun huomasin heti kokeen alussa, että koiran vireystila on ihan liian korkea. Minäkö tämän teen aina koirilleni…? Tuli jo lajin vaihto mieleen, kun en hyvien koirieni kanssa onnistu. Mutta jos vähän hommia tekisi, niin ehkäpä se vielä. Jostain syystä se treeni kyllä vaan kummasti auttaa…


kesäkuu 2017: Nyt sitten Rauman hyvän tuurin jälkeen huonoa...Maisa jäi tyhjäksi kevään siemennyksestä. Lisäksi nyt kesän kynnyksellä iski vielä märkäkohtu, joten nyt meillä on sitten leikattu jalostuskoira. Tällaista tämä elämä on, ei voi mitään...Surku, mutta ei lähdetty enää ottamaan riskejä nartunkaan kannalta...



toukokuu 2017: Jihuuuu! Nyt meillä on kaikki kolme koiraa valioita, Rauman taika piti taas! Hattutemppu onnistui ja tuloksena Topi PU1, ROP; Masi PU2 ja Urho PU3, sert ja FI MVA! Ei ihan heti taida tällainen toistua...

maaliskuu 2017: Maisan astutus alkaa lähestyä ajankohtaiseksi. JOS kaikki sujuu hyvin, niin keltaisia ja mustia pentuja syntynee Vihtiin kesällä. Kerron asian edistymistä. Jos olet aktiivinen ulkoilmaihminen, vastuuntuntoinen ja koira perheenjäsenenä ja harrastuskaverina kiinnostaa, ota yhteyttä, keskustellaan lisää. Seuraa myös nettisivuja asian tiimoilta.


tammi-helmikuu 2017: Näyttelysesonkia tälle vuodelle on avattu. Frida ja Urho kävivät Turku KV:ssä, Urho ERI ja luokkasijoitus, Frida sileä ERI. Erkkarissa olikin sitten Maisaa lukuunottamatta koko lauma, ja koiramäärään ja osallistujien tasoon nähden meni ihan mukavasti. Urokset arvosteli Torunn Sorbye Norjasta. Topi ERI SA valioluokan 4., Masi ERI ja käyttöluokan 4., Urho ERI ja avoimessa luokassa ”epävirallinen ensimmäinen ei sijoittunut” J, jääden ilman omaa pehmolelua (rontti kyllä omi heti kotona Masin ja Topin palkintoflamingot!). Frida näyttelyn suurimmassa junnunarttuluokassa sileä ERI hienolla arvostelulla (Dan Ericsson Ruotsista). Kiirettä piti, joten apua oli tarpeen: kiitos Minna Fridan hyvästä esittämisestä – ja onnittelut Esa-pentusen hienosta menestyksestä!

Geenitestituloksiin saatiin täydennystä. Frida oli oletettavasti ruskea, joka kantaa keltaista ja EIC/N. Harmi, koska yksi suunnitelma tulevaisuudelle jouduttiin nyt hautaamaan tämän kirjainyhdistelmän vuoksi… No, toinen sulhaskandidaatti pohdintaan sitten. Kauniit, viisaat ja terveet mustat tai musta/ruskeaa kantavat urokset, Fridalle voi lähettää deittikutsuja ;-)

Urho ei kanna ruskeaa, eli musta, joka jättää keltaista. Kuten isänsä, on HNPK kantaja, muilta osinhan on clear Masin ja Maisan tutkimusten perusteella.

joulukuu 2016: Perinteiset joulukoiramme saapuivat: Hertta ja Lumo jälleen kahden ja puolen viikon Vihti-leirillä, kun omistaja Espanjassa joulun vietossa triathlon –leirillä (niin, tiedän, aika outoa... J ). Aika paljon on meidän neliöihin koiramassaa tässä, mutta hyvinhän se neitien kanssa sujui. Sade- ja kurakelit kyllä hieman koettelivat: 20 tassua ja 5 mahanalusta kuivattavana joka kerta sisään tullessa….

Saimme myös länsirannikon vahvistusta Vihtiin, kun saimme Ritan (Rita Nygård, kennel Upwards) houkuteltua treenaamaan meitä hieman. Juuri ennen joulua 13 iloista ja pätevää koirakkoa kokoonnuimme Ritan oppeja kuuntelemaan. Suurimmaksi osaksi selvisimme ilman Rauma-Suomi-Rauma sanakirjaa.




marraskuu 2016: Olemme taas aloittaneet hallitreenit talvikaudelle: hyvää tekee ettei jää koko talvi ihan hunningolle! Vähän perustottista kimpassa, häiriön alla, hyvää tekee. Ja harjoituksien vastapainoksi kunnon labbisriekkumista laumassa; mikä ihanampaa, kuin litimärkä pelto, jossa saa juosta VEDESSÄ!

Frida jäikin meille muutamaksi päiväksi, koska seuraavalla viikolla oli virallinen lonkka- ja kyynärkuvaus. Ja super: AA/00 oli tuloksena, mahtavaa! Kiitos jälleen Johanna ja Taikatassu! Ja vielä seuraavalla viikolla silmätarkastus, jossa ei huomauttamista sielläkään. Samoin kaikki Fridan sisarukset terveitä, onnea Mialle siitä ja myös muista terveistä pennuista. Ja tietenkin iso kiitos kaikille, jotka toivat koirat tarkastuksiin: näin sitä tietoa saadaan rodun hyväksi!


lokakuu 2016: Tampereella SNJ:n päänäyttelyssä turkittoman Masin ja ”she´s too fat” Fridan kanssa. ”Too fat” nuori neiti kuitenkin otti hienon luokkasijoituksen tosi isossa junioriluokassa JuK 3 ERI, SA. Hieno neiti!

Sama kaksikko esiintyi myös Puppy & Veteran show:ssa. Masi piti hauskaa koko rahan edestä, pääsihän hän P&V:ssä jo ”veteraaneihin”. Frida oli aika villi ennen kehää, mutta rauhoittui sitten ihan kivasti. Ei mitään sijoituksia tällä erää kuitenkaan, mutta hauska päivä! Kuvassa senior handler laatua viime vuodelta ja tältä vuodelta: Sari Tiusanen, kennel Octobers tuomarina ja Rita Nygård + Upwards You Sexy Thing, ”Uma”, kennel Upwards tämän vuoden voittaja. Onnea Rita tittelistä!
Mökkikin käytiin poikien kanssa laittamassa talvikuntoon, sitten keväällä taas päästään.


syyskuu 2016: Pia oli urhea ja jännityksestä kankeana osallistui elämänsä ensimmäiseen nome B –starttiin! Jee, way to go Pia! Koe oli varsin metsästyksen omainen, eli liikkuva, koira ikään kuin koko ajan töissä. Hyvä, tuumimme, tämä voi toimia paremmin Maisalle, kuin että möllötetään yhdessä kohtaa koko ajan. Ja ihan hyvin toimikin, kunnes tuli kaksoismarkkeeraus veteen linjaan. ALO-luokassa ihan oikein kompensoitu linjaa siten, että matka oli varsin lyhyt. Tämä ehkä kuitenkin Maisan osalta kompastuskivenä, koska se toinen lokki tuli niin kovin kovin lähelle, litsläts loiskahti veteen…no, niin sinne loiskahti sitten Maisakin… No eipä siinä sitten muuta kuin Ossin kaimaa tuomaria kättelemään. ”Työintoinen koira, mutta…” Että ensi kesänä tiedetään sitten, mitä Maikin kanssa harjoitellaan, ..kele.



Mia Hipeli järjesti myös Fennopus –pentutapaamisen Hämeenlinnassa. Mukava tapahtuma ja paljon iloisia ja reippaita koiria. Oppia jaettiin ja vastaanotettiin. Lola ja Frida teinit vaihtoivat vapaalle (ihan luvan kanssa), tosin nokkelina löysivät myös minun (!) huolimattomasti syrjään jättämät riistat ja siellähän ”sisarukset” kirmasivat toisiaan jahdaten pupu suussa. Tiedä sitten, mitä tästä oppivat, mutta ainakin niillä oli hauskaa! Mahtoiko Helmi Lindholm saada tästä kuvaa..?


kesä-heinäkuu 2016: Näyttelyissä jokusessa käyty, lomailtu ja uitu mökillä, vähän treenailtukin. Topin kanssa testattiin alokasluokkaa (nome B) Kaakossa – ja herra on vielä enemmän pois lapasesta kuin vuosi sitten. Mitähän ihmettä sitä keksisi tuon uppiksen kanssa…Supermetästäjä, mutta kun lähtee ihan hanskasta kun tuomari on kätelty… Vankkumaton luottamus itseensä koiralla, miten saisi motivoitua sitä koiraa hyödyttävää luottamusta myös ohjaajaa kohtaan..?

Club Showssa elokuussa sademyrskysäässä oli mukana kaikki koirat paitsi Maisa, isoille pojille kivat sijoitukset: Masi oli valioluokan 3. ja Topi metsästysluokan 3. Urho jäi ilman sijoitusta. Pieni Frida esiintyi hienosti ja on kehittynyt mukavasti, tuloksena pentu III luokan 2. sija (ja tuomari pitkään katseli ykkösen ja kakkosen välillä…). Mukavaa, että Fridan häntä oli tuomarin sanoin ”sopivan ylpeästi kannettu”, mutta ei sojottanut kohti taivasta. Kiitos Anitra handlausavusta! Isä ja poika eli Masi ja Urho debytoivat myös pariluokassa.

Urho nappasi karvattomana toisen sertinsä Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä elokuussa (KäK1 ERI, SA, PU3, SERT, tuomarina Matti Luoso) ja äiti-Maisa oli hyvätasoisessa metsästysluokassa toinen ERI2 SA. Iloinen yllätys kaljulta nuorelta mieheltä, nyt sitten vaan odotellaan, että vintiö täyttää 2 vee.

toukokuu 2016: Urho, meidän ”pikku”mies metsästi ensimmäisen sertinsä Toijalassa 5.5., tuomarina Pirjo Aaltonen. Hieno sijoitus PU2, mites muuten kuin Adventures Taittingerin eli ikinuoren Martin jälkeen J. Sama paikka, sama PU1 koira ja isä-Masin viimeinen sert aikanaan, muuten!

Toukokuussa treenailtiin jonkin verran (kiitos Sari ja Alli treeniseurasta ja myös Minna hyvin sujuneista viimeistelyharjoituksista!). Melko lähellä taipparia isko jokin ihmeellinen väsymys tai mikä lie, ja ihmettelinkin, että mistäs nyt puhaltaa. Homma korjaantui kuitenkin ja taipparit suoritettiin ongelmitta Raaseporissa 27.5, tuomarina Risto Aaltonen. Pupukin tuotiin ihan käteen asti, vaikka harjoituksissa aina muutaman metrin päähän tiputettiin.

Frida tyttönen oli Riitan kanssa myös viettämässä koiramaista aktiiviviikonloppua, ja korkkasi näyttelykehät. VSP pentu ja KP, mutta näitä enemmän lämmitti se, että pentunen käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti kehässä – ihan kuin vanha tekijä! Ainoa ongelma oli välillä todella korkealle nouseva häntä, jännää kun kehässä tietysti kuitenkin oli, varsinkin muiden koirien kanssa juostessa.
Frida oli myöskin mukana kokemassa taipparifiilistä, eli sai hajuista, laukauksista ja koepaikan tunnelmasta kokemusta. Samalla myös hyvä malttitreeni. Ehdittiin ottaa dameilla pari vesinoutoa, jotka sujuivat ongelmitta. Ja nyt: varis noudettiin ihan ilman ongelmaa, suoraan tipulle, lintu suuhun ja palautus (taisi tulla jopa käteen asti). Eli tuntuu, että Frida on päässyt sinuiksi riistan kanssa, tästä on loistavaa jatkaa!
Toukokuussa satsattiin siis nuorisoon. Urho kävi myös silmätarkissa ja terveet on silmät. Eläinlääkäri tosin havaitsi ”roikkuvat alaluomet” (lievät), mutta tuosta nyt saattaisi olla toista mieltäkin…No, what ever, siis tervesilmäinen koira, kaiketi se on hyvä, että elli on tarkka :-D

huhti-toukokuu 2016: Vietiin poikien kanssa Frida ja Riitta ”pennun asennekasvatusta” –kurssille Raumalle asti! Ritan opit olivat mielenkiintoisia ja koska porukkaa oli vähän, pääsivät / joutuivat meidän mustiksetkin oppiin. Vähästä tekemisestä huolimatta tehokasta!

Urho kävi ottamassa viralliset kuvat itsestään, tuloksena B/B lonkat ja 0/0 kyynäreet.


maaliskuu 2016: Frida jälleen kylässä, nyt muutaman yön ylikin. Kaikenlaista hommattiin: oli promokeikkaa Tampereen praktikkoeläinlääkäripäivillä J, tavattiin tallikaverikoiria, paineltiin metsässä ja sitten vähän poseerattiin ja toisen Fennopus –tyttösen Lolan kanssa harjoteltiin noudon alkeita. Fridalla on vähän tämä damin kanssa luoksetulo hakusessa – eikä tälläkään kertaa varis oikein kiinnostanut, mitä kovasti ihmettelin. Ehkä kuitenkin jälleen liian väsynyt pentu, olisi pitänyt varista esitellä vähän pirteämmälle Fridalle.


helmikuu 2016: Frida kävi kylässä ja Labbiskerhon ystävänpäivätilaisuudessa katselemassa touhuja. Neidin ihan ensimmäiset poseerausharjoitukset, ja noin 15 minuutin jälkeen pentu esiintyi jo kuin vanha tekijä! Kivan oloinen pentu J Kotona hieman tehtiin tuttavuutta variksiin, mutta rättiväsynyt koira ei jaksanut mädistä raadoista innostua, joten se siitä – mun moka…


tammikuu 2016: Joulutaukoa on pidelty kaikesta virallisesta tekemisestä, ihanan rentouttavaa. Joulun ja uuden vuoden aikana meillä olikin pari viikkoa pojilla naisseuraa, kun Hertta ja Lumo olivat meillä perheensä triathlon leiri-karkureina. Vähän treenailtu omin voimin, kimpassa ja isommin ohjatusti; lupaus kun on ollut, että nyt ei tule talven mittaista treenitaukoa.

Urho puolestaan avasi junioriluokan ja näyttelykauden Turku KV:ssä. Ei räjäytetty pottia täällä, EH, mutta hyvää kokemusta pikkuiselle (?...) hyppyrotalle. Hauska reissu Sarin ja koiruuksien kanssa reissaten!

Sitten jatkettiin ihan jokaisen koiran kera näytelmiä pääerkkarissa Hyvinkäällä. Kaikille meni oikein hyvin, ottaen huomioon, että paikalla oli noin 240 labradoria. Maisa Käy ERI, Topi Val ERI (vaikka niiiin hienossa kunnossa, niin ei tullut sijoitusta…) ja isä Masi VaK 2 SA ja poika Urho JuK3 SA (junnu-uroksia luokassa 24 ja luokka oli kovatasoinen). Hienot tulokset, pakko olla ihan tyytyväinen.
Ja Urholle tuli 1 v mittariin….Vähän vaikea muistella vuoden takaisia, parempi keskittyä tähän päivään ja siihen, että miten ihanaa oli kuitenkin kun kohtalo päätti jättää Urhon meille. Maailman ihanin pikkumammanmussu (40,6 kg….). Ehkä sen kaiken tarkoitus oli sitten se, että meille jäi Urho.




marras- joulukuu 2015: Meille tuli nartturintamalle lisäystä: Masin tyttären tytär eli Fennopus Livia ”Lara” ja Upwards Ran Tan Plan ”Sisu” saivat neljä kaunista pentua (2+2) Hipelin Mian Fennopus-kenneliin. Näistä sitten pääsi Fennopus Salted Muffin eli kotoisammin Frida meidän porukkaan. Ihana pikku-Frida asustaa Lahdessa Riitan luona sijoituskodissa ja on kovin valloittava ja reipas pikkudaami!

Frida kävi marraskuussa meillä Vihdissä rokotuksilla ja viettämässä aktiivipäivää – uni kuulemma maistui pennulle kotona.


lokakuu 2015: SNJ:n päänäyttelyssä meidän pikku-Urho vasta hienosti tepsuttelikin: ROP pentu ja BIS 3 pentu! isot pojatkin hienosti ERI:llä ja Masilla valioluokan luokkasijoitus VaK
3., mutta ei muuten kummempaa.

Naisten Haku Raaseporissa upeissa Katteluksen maisemissa sitten päätti kauden ennen ihanaa joulutaukoa. AVO koe oli piiiiitkä kuin nälkävuosi (kesto noin 50 min / koira) ja ei helpoimmasta päästä. Masin kanssa päästiin varsin hienosti koetta puoliväliin, kunnes ohjaaja taas oli vähän unessa ja Masi hypähti koiran mitan kun häiriökoira lähti noutoon: siihen se sitten jäi. Olisin voinut tuon kyllä välttääkin…Mutta tähän 0-tulokseen olen jopa osin tyytyväinen. Käytiin seuraamassa seuraavana päivänä vielä VOI-luokkaa ja Sarin ja Ainon hienoja esityksiä ja oltiin tyrkyllä ALO-luokkaan Topin kanssa. Oltiin saamassa paikka, ja sitten ei ja sitten joo – ja lopulta ei. Pöh.

Topi kävi myös Orimattilan maisemissa mejäilyä harjoittelemassa (kiitos Päijät-Hämeen Nuuskujen kattavasta koulutuspäivästä!). Kouluttaja mainitsi, että pitää tukea koiran itseluottamusta ja vauhtia, tai jotain sen suuntaista. En voinut kun nauraa, ja totesin, että musta tuntuu meidän pojalla olevan niitä molempia sen verran, että erityistä tukea asiaan ei tarvita J No, ohjaajakin sanoi ymmärtävänsä, mitä tarkoitin, kun Nalle Puh pääsi liinan päässä metsään! Puh oli ensin aivan hölmistynyt, että miksi kummassa täytyi kierrellä puskissa, kun hän ihan saman tien hyvin haistoi sorkan sieltä vain about 50 metrin päässä ja sinne olisi hyvin voinut painella suoraankin. Sitten kun oltiin pari kertaa solmussa ja jo kontallaan, niin Puh totesi, että hömöläisten touhua, mutta kierretään sitten jos haluatte – ja sitten singahdeltiin hienosti jäljen mukana kaadolle. Kouluttaja totesi, että jos jarrut löytyvät, niin itse jäljestäminen on Topille lastenleikkiä. Olisi se tavallaan niin kiva laji, mutta mistä ajan siihen tekisi…ja on se niin pirun työlästä!! ;-)


kesä-syyskuu 2015: Jos aloitetaan nyt syyskuun ajankohtaisista, niin nyt voin ilokseni ilmoittaa, että meidän Topi Topsukka, herra Nalle Puh valioitui Suomen muotovalioksi eilen 20.9.2015 Hyvinkään ryhmänäyttelyssä, tuomarina Borge Espesen, Norja! Jihuu, nyt kesän neljän varasertin putken jälkeen tuli se viimeinen!!! Ihana pikku Topi, esiintyi Karolan kanssa niin hyvin!

Urho on myös korkannut näyttelyuransa, ja varsin hienosti: Club Showssa elokuussa pentuluokka II voitto ja toiseksi paras urospentu, ja Vantaan Letskarissa ROP pentu. Eiköhän tässä ala melkein nämä pentukarkelot olla, mukavasti on kehittynyt Urho urhea! Katsotaan sitten ensi vuoden puolella. Tai jos nyt P&V:ssa käydään ikäkamuja katsomassa. Urho Voitto Valio…

Isojen poikien koerintamalla iski vähän koeväsymys ja tuloksissa oli valitettavasti laskeva trendi. Masin osalta on aika selvät sävelet, tarvitsee oikeastaan vaan sitä pillikuuliaisuutta (tilanteessa kuin tilanteessa ja matkalla kuin matkalla…) ja itseluottamusta pidempiin vesiohjausmatkoihin. Väläyttelee ajoittain jo ihan asianmukaista työskentelyn tasoa avoimeen luokkaan nähden. Mutta Topi….kesän alun varsin hienon työskentelyn jälkeen tämä herra on kertakaikkiaan lähtenyt käymään kierroksilla koetilanteessa. Etten sanoisi ihan lapasesta. Keskittyminen ohjaajaan ihan nolla, yhteistyö sen mukaista. Kauheasti hän tekee, mutta ihan omilla ehdoillaan; kun vietti vie, luotto ohjaajaan häviää! No, jotenkin on yritettävä ratkoa asiat ja mennä yhdessä eteenpäin. On tämä vaikeaa välillä….


kesäkuu 2015: Koekausi saatu avattua UMN:n Nome B-kokeessa Raaseporissa. Masilla aivan upea tulos, ensimmäisessä avoimen luokan startissa tuloksena AVO2 (tuomarina Tuija Hukkanen)! Tämä tavoite toteutui nyt sitten nopeammin kuin ajattelinkaan, mahtavaa! Toki lähdetään ykköstä nyt sitten hakemaan...

Topi teki myös oikein hyvää ja vahvaa työtä ALO-luokassa. Viimeisessä tehtävässä maa veti, kun piti suoraan lähteä kaislikon läpi veteen ohjauksessa. Ja ohjaaja (siis allekirjoittanut) ei tee mitään, edes yritä korjata ja ohjata koiraa. Että silleen, pääsi peiliin taas katsomaan.. Mutta on näistä tuloksista tosi kiva jatkaa. Kiitokset vaan kovasti kaikille treenikavereille avusta ja seurasta – harjoittelukin on ollut oikein hauskaa! Erityiskiitos Sarille, koska näkee aina vaivan meidänkin treenitehtävien suunnitteluun, missä on selvästi minua hoksaavampi. Kiitos Sari (kennel Octobers)J - ja onnittelut omasta hienosta AVO1 tuloksesta Ainolle!

huhti-toukokuu 2015: Urho-pojan kasvua ja kehitystä ollaan nyt tietenkin seurattu ja ihmetelty. Reipas, rohkea ja hiirrrmu nopeasti oppiva pentu! Noutamisen idea tuntuu tulevan ihan luonnostaan, riistaan suhtautuu kuin olisi ikänsä varista kantanut. Luovutuksetkin suoraan mammalle (vielä…). Saas nähdä, millainen murkkuikä tulee ja miten sitten kuono laitetaan, mutta tällä hetkellä (kirjoittaessa päivää vaille 4 kk) on tosi fiksu pieni mies! Rakenteeltaan tasapainoinen kokonaisuus, tyypiltään kovasti isäänsä muistuttava.

Pari näyttelyä ollaan korkattu Masin ja Topin kanssa ilman sanottavaa menestystä, ja nyt 16.5. vihdoin Raumalla aurinko paistoi: Masi VaK1, PU2 Martti-papan jälkeen ja Topi KäK1, PU3 ja toinen SERT kasassa! Hauska yhteensattuma, että PU1-3 olivat toissa vuonna Raumalla tismalleen samat, Masi ja Martti tuolloin vain paikkaa vaihtaen! Nyt jaksaa sitten sitä viimeistä sertiä Topille vielä metsästää. Upwards oli Ritan luotsaamana myös paras kasvattajaryhmä, joten saimme sitten ihan näytellä pitkän kaavan mukaan. Kiva päivä!

Topin geenitestitulokset tulivat myös: muuten clear (PRA, HNPK), mutta EIC-carrier, eikä kanna ruskeaa väriä. Eli tiedetäänhän nyt tämäkin. Ja tulihan Masinkin silmät jo uusintatarkastettua; terveet edelleen.

Nome-treenailu ollaan taas "vakavammin" aloitettu, ohjaajien opissa ja sitten vaan omissa ryhmissä ja itsekseen. Talvitauko, kaikkine hässäköineen, oli kyllä luvattoman pitkä…. Pillikuuliaisuutta ja siten ohjattavuutta on saatu parannettua ja pari hyvää oppia tähän saatu, testattu alustavasti Maisaankin, johon toimi myös (!). On ollut vähän kovaluu tähän asti tuolle pillille… Koepaikka-anomuksia on laitettu, jos vaikka tärppäis. Jos ei muuta, niin otetaan maksetun treenin kannalta!


maaliskuu 2015: Kaiken kauheuden jälkeen meillä on nyt sitten kuitenkin iloa talossa, vaikka pennuntuoksua ei kotiin pitänytkään jäädä tällä erää. Tämä meidän selviytyjä, Urho –Rambix Braveheart – on (kirjoittaessa) vajaa 10 viikkoa, reipas ja rohkea pikkumies, ja ensimmäinen variskin on jo "noudettu"! Koville joutuvat, Masi-isä ja Topi pienen terminaattorin käsittelyssä, mutta kovin ovat pitkäpinnaisia. Maisa-emo palautui kotiin yli kahden kuukauden vierailun jälkeen Urhon ollessa jo 8 viikkoinen, ja pääsi ansaitusti lepäämään piikkihampaattomalle vyöhykkeelle. Lisää Urhon ja isojen poikien sekä Maisan kuulumisia päivitetään, kun ehditään!




helmikuu 2015: 11.02. Meillä on ollut suuri suru ja ikävä. Pentue sairastui kohtalokkaasti herpes-virukseen ja näistä ihanista, pontevista pennuista on jäljellä enää yksi. Tämä ei ole ollut helppoa. Elämä jatkuu, vaikkakin tällä hetkellä hyvin surullisin mielin…



helmikuu 2015: 11.02. Meillä on ollut suuri suru ja ikävä. Pentue sairastui kohtalokkaasti herpes-virukseen ja näistä ihanista, pontevista pennuista on jäljellä enää yksi. Tämä ei ole ollut helppoa. Elämä jatkuu, vaikkakin tällä hetkellä hyvin surullisin mielin…


tammikuu 2015: 19.01. Nyt on maailmaan tullut seitsemän reipasta pentua Maisalle ja Masille: neljä poikaa (yksi keltainen ja kolme mustaa) ja kolme tyttöä (kaikki keltaisia).

Synnytys meni hyvin ja kaikki ovat tomeria ja pontevia pikkulabbiksia! Kiitokset ihan kaikille asiaa edistäneille ja auttaneille: Masista Riitta (kennel Tsarodej), Maisasta Miljalle ja Jussille (kennel Do Day´s) ja Pialle yhteisomistamisesta! Sarille (kennel Octobers) astutusavusta ja Ritalle (kennel Upwards) kätilöavusta: olitte korvaamattomia! ja lisäksi kaikille edellä mainituille ja kymmenille muille ihanille ihmisille ja koirakavereille keskusteluista ja neuvoista ja vinkeistä! Ja tietysti Kepolle kotiin myös!

Nyt seuraavat viikot seurataan pentujen kasvua ja kehitystä ja sitten saavat tulevat omistajat pikkuhiljaa alkaa tulla katsomaan pentusia! On tämä aika ihanaa…!

joulukuu 2014: 19.12. Maisa kävi ultrassa ja pentuja näkyvissä! Mustia ja keltaisia palleroita odotetaan syntyviksi noin viikkojen 3-4 vaihteessa 2015. Olemme Pian kanssa iloisia - meistä tulee mummoja!


syyskuu 2014: Kaikkea mukavaa on koirien kanssa puuhasteltu kevään ja kesän mittaan. Kuulumisten päivitys ja kuvapäivitys on sivuilla valitettavasti kesken, katso kuitenkin pentuesuunnitelmat!


syys-lokakuu 2013: Syyskuussa Maisa oli meillä pari viikkoa jälleen kylässä. Hyvinkäällä käytiin näyttelyssä koko porukalla, Masi hienosti VaK2, ERI, SA ja PU2 ja Topi ja Maisa ERI:t luokissaan. Topi ei viihtynyt kehässä laisinkaan, olisiko ollut joku outo haju tms., tiedä noista. Maisa puolestaan esiintyi hyvin, vaan narttujen junnuluokka oli iso ja erittäin kovatasoinen ja vieläkään ei kilpailuluokassa ylletty 4 parhaan joukkoon. Mutta nämä ovat lapsia vielä, kyllä se siitä vielä lähtee!

Maisa kävi visiitillään myös virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa ja olkaniveletkin kuvattiin – terve koira B/B ja 0/0 on nyt vahvistettu. Kiitos Johanna tarkoista kuvista, Taikatassussa kelpaa käydä! Maisa ja Topi kävivät myös silmätarkastuksessa, eyes clear, molemmilla!

Topi debytoi extempore saadulla koepaikalla Mjösundissa – mutta nyt ei kyllä onnistuttu siirtämään treenien suoritustasoa koetilanteeseen laisinkaan. Oikeastaan juuri mikään ei sujunut, no, yksi markkeeraus meni hyvin. Kaikki muu sitten…no joo ja oi voi. Tuomarin kommentti "erittäin innokas koira, joka työskentelee tänään ylivirittyneessä tilassa" on kuvaava. Mutta tarkoitus olikin saada kokemusta ja nähdä, että miten koepaine vaikuttaa. Nyt paljon perusasiaa ja niiden vahvistamista, malttia ja häiriön alla treeniä. Ja luottamusta siihen, että sitä pilliin viheltelevää Mammaa kannattaa aina silloin tällöin kuunnella hieman..!

Lokakuussa Topi kävi Lahden kv-näyttelyssä. Nyt ei ollut mitään mörköjä kehässä, esiintyi hyvin ja sai ERI Nuk4, olen tyytyväinen. Miljalla ja Jussilla kävimme myös pyhäinpäivänä F-pentue tapaamisessa ja treeneissä (Maisa ei tällä kertaa päässyt mukaan). Riistaviettisiä sisaruksia Maisalla, se oli mukavaa nähdä! Topi oli matkaseurana ja teki hyviä treenejä, kruununa launtserilla ammuttu tooooosi pitkä peltomarkkeeraus, jonka poika suoritti hienosti osoittaen omatoimista markkeerausalueen laajentamista kauniisti ympyrässä.


elokuu 2013: Erkkarin jälkeen meillä ollaankin keskitytty pääasiassa Nomeiluun- ja oleiluun. Masi starttasi heinäkuussa kaksi kertaa, saaden molemmista kokeista vahvat ALO2:t - oli pienestä kiinni. Toisessa kokeessa kun väsynyt koira olisi vielä kuudennen linnun jaksanut kolmannesta hakuruudusta hakea, ja toisessa ohjaajan edesauttama pieni lipsahdus kaksoismarkkeerauksessa, jossa sitten ehkä ihan turhaan tulin ohjanneeksi koiraa hieman. Nyt kuitenkin 25.8. Lapeenrannassa Masi nappasi ALO1 -tuloksen!! Tuomarina Mika Lappalainen, koepöytäkirjasta yleisvaikutelma: "Metsästyskoira, joka suoriutuu hienolla tavalla kaikista päivän tehtävistä ja jonka kokonaissuoriutuminen ei heikkene yksittäisen havaitun riistankäsittelyvirheen vuoksi tavalla joka alentaisi sen palkintosijaa." Kyllä on niin hieno koira mulla, kun vielä ohjaaja saadaan kuriin! Masille on luvattu palkkioksi hienosta kokeesta tällä viikolla (35) mejä-jälki, some fun!! Vielä kun pääsisi jonkun apuriksi Masin kanssa käytännön metsälle, siinä olisi hänelle varmaan paras palkkio...

Topi on myös tehnyt oikein kivaa työtä, alkaa linjatkin olla suunnilleen hallussa, matkat olleet vielä maltillisia, mutta nyt voinee pidentää. Palautukset myös kotitreeneissä hienoja, miten sitten koehässäkässä, se on toki toinen juttu... Yleinen hallittavuuskin on kuin onkin hieman myös parantunut, pikkupoika Lutunen malttaa koko ajan enemmän:-) Hieman teki mieli jo Lappeenrantaan myös Topi ilmottaa, mutta vielä jätettiin väliin. Jos kuitenkin vielä ehtisi tänä syksynä..?

Maisa vieraili meillä pari viikkoa heinäkuussa ja treenit sujuivat kohtuullisesti. Neiti on todelinen vesieläin (rakastaa uimista ja erityisesti uimahyppyjä!), joten kaikki vedessä tapahtuva tuntuu olevan erityisen helppoa! Pia on tehnyt hyvää työtä perustottelevaisuuden kanssa, oli ilo treenata, kun Maisa on niin hyvin kuulolla. Omatoiminen haku ja nenän käyttö oli kovin rauhallistempoista, mutta kuitenkin tuloksekasta, palautukset melko ok. Pialla nyt työmaata jatkaa tästä, kiikun kaakun olisko taipparivalmiuksissa nyt syksyllä...??

Näyttelyynkin taidetaan suunnistaa taas syyskuussa, kaikki kolme mukana.

(kuva: Erkki Ala-Kauppila)	(kuva: Erkki Ala-Kauppila)

kesäkuu 2013: Kotkan erikoisnäyttely 16.6., Janis Granneman, USA, uroksilla. Pojat ottivat luokkavoitot (Topi JUK1, SA ja Masi VAK1, SA, PU4) ja Masi sijoittui vielä PU4:ksi - voi jestas sentään, olipas taas upeasti heiltä! Eeva esitti Topin hienosti, siitä kiitokset, olin itse Maisan kanssa samaan aikaan kehässä. Maisan luokka oli tosi iso, tuloksena ERI, ja aika läheltä liippasi luokkasijoituskin, mutta ei ihan. Eli keskenkasvuiselta karvattomalta oikein hyvin:-) Hieno päivä!

Masi kävi viikko sitten vielä ottamassa kevään ensimmäisen tuloksen nomesta, ALO3, melkolailla haastavassa Raaseporin kokeessa. Suht hyvin sillä rintamalla pullat uunissa, harjoitusten tekemisen taso kun saadaan siirrtetyksi koetilanteeseen (edes suurimmaksi osaksi), niin hyvää tulee Nyt Masi saakin keskittyä ensin ihan kesälomaan ja sitten koepuoleen ihan rauhassa, palataan näyttelybaanoille sitten syssymmällä. Topin kanssa malttiharjoituksia, Maisan kanssa tsekataan, missä mennään taipparia ajatellen ja sitten sen mukaan hommia.


kesäkuu 2013: Minua nyt hemmotellaan, koirilla on ihan putki päällä! Rauma KR 25.5./Ligita Zake, LAT nappasi Masi urosten voiton, PU1 ja VSP. Miljan ja Jussin pikku Amanda nappasi ROP:n ja vielä RYP4. Netta handlasi Topin hienosti ja PU3 ja näin tuli pikkupojan ensimmäinen sert, kun PU2 oli moninkertainen voittajien voittaja Adventures Taittinger. Huhhuh, hieno päivä! Topin sisaruksilla myös hienosti, ERI:t kaikille, joten Rita voi olla tyytyväinen. Masi vielä debytoi Netan kanssa JH-kehässä, luokkansa kakkosia olivat.

Ja kesäkuu alkoi sitten Topin taipparilla: Salon seudulla 1.6. /Petri Tuominen ja Topi NOU1. "Hyvällä työmoraalilla työskentelevä koira. Suorittaa helposti annetut tehtävät hyvällä vauhdilla koko kokeen ajan." Kyllä kelpaa omistajan, kun tällaisia poikia, olen niiiin ylpeä..:=)

toukokuu 2013: Aivan huikeeta - Tuomarinkylä KV näyttely 11.5.13, yli 40 koiraa, Masi ensimmäisen kerran valioluokassa, voitto - ja ROP (Bertil Lundgren, SWE) ja Cacib-tili avattu!!! Kylläpäs on meillä ollut varsinainen viikko, ei voi muuta sanoa:-)"

toukokuu 2013: Toijala ryhmänäyttely 9.5. Ja nyt se tuli, viimeinen sert, Masi PU2 ja valioitui!!! Kylläpä tuntuu kivalle, ihanaaJ Ja Topi Juk2, ERI, joten hienosti hänelläkin.


huhtikuu 2013: Poikien kanssa näyttelyssä Sipoossa. Molemmilla upeasti kilpailuluokkavoitot ja SA, Masi PU3 ja varasert ja Topi ihan hilkulla sijoittua myös. Vaikka varasert toisaalta harmittaa, kun taas vierestä meni, niin ei voi olla kuin tyytyväinen ja hymy huulilla – oli tämä niin hieno päivä molemmille! Maanantaina irroteltiinkin sitten näyttäytymisen vastapainoksi kevään ensimmäisissä kunnollisissa nome-treeneissä (eli about ilman lunta..) ja pojat meni L-u-j-a-a…Hieman liiankin. Mutta kivaa oli ja Topikin palautti kaikki damit käteen, jihuu!

Ja Maisalla on alkanut juoksut. Samaan tahtiin tuntuu menevän kuin äidilläänkin ja Minka-siskolla, tasasta porukkaa DD-tytöt. Hänestä on nyt sitten tullut Nainen, pikkusesta.

maaliskuu 2013: Maisa vieraili meillä kahden viikon ajan. Kylläpä oli kivaa! Ehdimme käydä Miljalla ja noudettiin hieman riistoja; sitten kävimme myös vierailulla Vasaraisissa Ritalla ja pääsimme ihanassa ilmassa hiihtelemään "koiravaljakoilla" – hienosti sujui ensikertalaisilta. Ehdin palauttaa Maisan sopivasti, jotta Veera pääsi harjoittelemaan Match Show´hun: ja voitti oman pentuluokan sinisten ryhmänsä. Vallan upeasti sujui, lahjattomat harjoittelee.


Helmikuu 2013: Erkkari Hyvinkäällä. Masi hienosti KäK 3. SA, Topin ensimmäinen junnuluokka, tuloksena ERI ja Maisa, 5½ kk, esiintyi edukseen pikkupennuissa, vaikkakin jäi luokkasijoitusta vaille. Mukava päivä ja paljon tuttuja!!


Tammikuu 2013: Maisa tulee meille vierailulle puoleksitoista viikoksi. Meno on reipasta, mutta pian tottuu pikkutyttökin rytmiin ja sisällä riekkuminen loppuu. Lumihanki haittaa noutoharjoittelua, mutta hieman päästään tekemään. Palautukset hyviä, riistaan tarvitsee vielä rutiinia, nyt kiinnostaa, mutta hieman ihmetyttää. Tosin käyttämäni varis oli luvattoman mätä, lopuksi menikin hautaukseen ja vain siivet jäivät hyödynnettäviksi dameihin.


Joulukuu 2012: Ritalla Upwards T-pentujen 1 v synttärit. Treeniä ja muuta kivaa. Pääsimme Topin kanssa "luokalta", edellisellä kerralla olimme saaneet laiskanläksyksi käteen palautuksen erikoisharjoitukset. Tuottaneet tulosta (vaikka hommaa kyllä vielä riittää). Noutoinnosssa ei ole valittamista, tulee hyvä, kun saadaan yksityiskohdat hiottua!

Mannan ja Masin pennut lähtevät joulun molemmin puolin uusiin koteihinsa (paitsi Limu, keltainen uros, joka vielä asustaa Mialla..). Tuntuu, että Mia löysi ja sai pennuille ihania ja aktiivisia koteja, aivan mahtavaa! Onnea pentusille ja uusille omistajille!

Masin kanssa Messarissa. Voi apua mikä koitos, parkkihalli ja hissi jota ei ikinä tullut ja häkin raahaaminen portaissa ja kadonnut parkkilippu jne. Pyhästi vannoin tämän olevan viimeinen Messarikeikka koiran kanssa (saas nähdä). Vaan positiivista: varsinkin sunnuntaina esiintyi mielestäni hienosti; hyvin iloisella fiiliksellä, eli koira ei tuntunut maindaavan härdellistä.


Marraskuu 2012: Masin ja Mannan (Waterlines Mattina) Fennopus-pennut syntyvät Mialle!! Seitsemän ihanaa, reipasta, pontevaa pötkylää! Ja mikä jakauma: 1+1 kelt., 1+1 rusk. ja 1+2 mustia! Terveitä kaikki ja synnytys sujui hyvin.


Lokakuu 2012: Puppy & Veteran Show Hyvinkäällä, Topi luokkansa kolmas hienolla arvostelulla. Esiintymisharjoituksena otettiin ja sujui oikein mallikkaasti. Erityisesti lämmitti mieltä arvostelun kommentti "liikkuu näyttävästi", koska laukka ja lyllerrrys ovat tähän mennessä olleet Topille mieluisampia liikkumistapoja, ravaamista on saanut oikein harjoitella.


Syyskuu 2012: Mannan ja Masin lemmenhetkiä; lopulta kaikki sujuu luonnollisesti ja hyvin!

Maisaa katsomassa, reipas tyttö valitaan tasaisesta pentueesta ja ensikertalainen noutajanomistaja Pia huomaa sujuvasti heittelevänsä variksen raatoa pihassa;-) Oppia ikä kaikki!


Elokuu 2012: Do Days pentue syntyy Miljalle ja Jussille, narttupentu kiikarissa yhteisomistukseen Pian kanssa.

Treenit tuottaneet tulosta, kolmas startti ja koira alkaa olla aika lailla erilainen, kuin runsas kuukausi sitten. Ohjaajan piikkiin meni jälleen. Jäljelle oltaisiin menty, mutta pikkuräppäisy koiran nenälle yhden palautuksen yhteydessä – tyylirikko mikä tyylirikko, joten tuomari sanoi, että ota kontollesi, koira teki hyvän työn. ALO 2.


Heinäkuu 2012: Uppis päivät Raumalla. Topi on vuoden paras(näyttely-)junnu UppisJ Kesän ehdottomasti kuumin päivä kruunaa kivan yhdessäolon ja uiminen sisarusten kanssa maistuu.

Toinen startti alokasluokassa: nyt ALO 3 (ja jos tuomaria uskomme ja miksi emme uskoisiJ, tulee tulos työintoiselle koiralle ohjaajasta huolimatta…)
ajankohtaista
Ensimmäinen yritys ja uskallus Nome B:n alokasluokkaan Masin kanssa. Hieno ja reipas vesityö, myös ohjaus, mutta maltti kadoksissa. Energiaa menee hösötykseen ja ruudussa paukut alkavat loppua. Alo 0 tuli, mutta tästä on hyvä jatkaa, kunhan opimme (huom. monikko!) rauhoittumaan…

Toukokuu 2012: Masille toinen serti ja VSP Tampereella ruotsalaistuomarilta. Kruunasi aurinkoisen näyttelypäivän!

Helmikuu 2012: Topi muuttaa meille, pentuarki alkaa taas! Hän on niiin suloinen…

Elokuu 2011: Masilla taipparit läpi, kun emäntä oppinut hieman käsittelemään ja ohjaamaan myös itseään! Raasepori ja Timo Väisänen.

Heinäkuu 2011: Masi saa ensimmäisen sertinsä ja VSP, ihanaa! Helsinki ja Rune Fagerström, kannatti mennä Dumiin!



www.rambix.fi © 2020

Toukokuu 2019: Fridan tiineys on vahvistettu ultralla, neljä pentua oli näkyvissä (deja vu….?). Odotellaan mitä tuleman pitää. Lisätietoja Pennunostajalle sivulta. Doran kanssa alkaa noutotouhut sujua jo aika kivasti, nyt vaan lisätreeniä ja taippareita kohti!



Maaliskuu 2019: Fridan juoksut alkaneet ajallaan! Odotetaan H-hetkeä ja sitten toivotaan parasta ja katsotaan, saadaanko kesäpentuja… Dora tuli yökylään pitkäksi viikonlopuksi. Melkoisen suloinen pentu! Ekat "kunnon" treenit meillä, kivasti tyttö toimii ikäisekseen.

tammikuu 2019: Erkkari Ainossa. Pikkutyttöjen Doran ja Murun eka näyttely, mallikkaasti vedetty molemmilta. Topi ja Urho myös hyvin, ainoasta sijoituksesta vastasi kuitenkin luottokoira Masi, VeK3 ja oli leijonanpentunsa (=palkintopehmolelu) ansainnut.

marraskuu 2018: Rita Nygårdin opissa jälleen viikonloppuna isommalla porukalla. Rauhoittumista ja malttia ja vähän isommille muitakin harjoitteita. tekee hyvää talven keskelle!

elokuu 2018: Pennuilla rokotusta ja malttioppia. Ritalla pojillekin omat häiriökoirat, juoksunartut mukana. Pennut pääsivät hyvin jutun juonesta kiinni!

heinäkuu 2018: B&B sukkanauhapentuset eli Rambix Black Garter ("Muru") ja Rambix Blonde Garter ("Dora") lähtivät omiin koteihinsa asustelemaan 29.7. – oli haikeaa. Todella kuuma kesä ja pentujen pieni määrä takasi kuitenkin tytöille paljon huomiota ja käsittelyä, oli mökkireissua, riistaan tutustumista ja tallilla käymistä. Joten hyvin reippaina ja pontevina maailmalle lähdettiin!

kesäkuu 2018: Fridan pennut syntyivät 10.6.2018 – kaksi tervettä pontevaa tyttöä, työnimellä "Blondie & Blackie". Värit voi tästä kenties päätelläkin. Kaikki on sujunut hyvin äidillä ja tyttärillä!

toukokuu 2018: Topista tuli 9 kertainen isä kennel Upwardsiin! Kesäkuussa 5 viikkoisia pentuja katsomassa, voi suloisuus..! Pääkaupunkiseudun topilaiset, noin 10 vk kävivät treffeillä meillä Vihdissä, mukaan tuli myös Topin morsian Uma Thurman (kyllä, ei meillä ihan mitä tahansa plikkoja heilastellakaan!).

huhtikuu 2018: Fridan juoksut alkaneet! Nyt odotellaan, saadaanko kesäkuun pentuja. Tarkemmat tiedustelut puhelimitse tai sähköpostilla.

tammikuu 2018: Suunnitellaan Fridalle sulhasta, katsotaan mikä herra löytyy… Toivotaan, että juoksut alkavat ajallaan maaliskuussa.
 
Käytiin Turku KV:ssä, missä Masi jälleen ROP VET. Urho päätti aloittaa karvanlähdön n-y-t nyt kehässä (!), tuomarikin nauroi. Frida oli puolikarvaton ja vähän hoikkana, joten tälle nuoremmalle osastolle ei menestystä. Erkkarissa Lohjalla olivat kaikki koirat, jokaiselle ERI, Masi oli VeK4 SA, Topi "epävirallisesti viides"käyttöluokassa hyvin arvosteluin ja karvaton (tai pikemminkin karvaa tuppoina tiputtava) Urho sentään ERI, ihan kivoin arvosteluin. Tyttöjen käyttöluokassa paljon koiria, ERI:t ja hyvät arvostelut kuitenkin. Kivassa kunnossa molemmat, vaikka karvaa hieman lähti heistäkin.
 
Topista tuli sitten kahden tomakan narttupennun isä! Näkyi ensin, että enemmän olisi ollut, mutta nyt vaan sitten nämä. Harmillista, mutta onneksi sentään kaksi tyttöä, musta ja keltainen. Äiti ja lapset voivat hyvin!

loka-joulukuu 2017: Näyttelyitäkään ei pahemmin kierretty. Marraskuussa sitten Minnan houkuttelemana kohti Seinäjoki KV:tä. Minulla megalomaaninen flunssa, näytin ja olo tuntui pystyyn kuolleelta ja räkä valui. Vaan ei se mitiä; Minnan esittämänä Urho PU1, ROP, Cacib ja isänsä PU2, ROP VET, tuomarina Kerstin Henriksson, Ruotsi. Eli se, yhteensä 17 tunnin tappava reissu ei sitten ollut ihan turha! Kiitos Minna, joka löysikin Uutsista herrasmiehen, vaikka kenties ei meinannut uskoa!
 
Topilla kävi naisseuraa, Octobers Hazel Grouse narunjatkeiden Markon ja Sarin kanssa (kennel Quinellas). Niin nopiasti kävi itse hommat, että! Sitten kyllä nalkissa istuttiin melkein puoli tuntia. Toivottavasti tuotti tulosta!

kesä-syyskuu 2017: Kesällä olla möllötettiin, hävyttömän vähän tehtiin mitään. Porvoon erkkarissa pyörähdettiin, ei kummempaa menestystä.
 
Heinäkuussa jouduimme päästämään Ossin ikivihreille laitumille. Se oli melkoisen kova paikka, yli 12 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt ei enää tehdä ihania sänkipeltomaastoja, laukata lumessa tai piffata takaisin tallille paarmoja karkuun. Koirat olivat viimeiseen asti Ossin mukana, vielä viimeisenä aamuna hyörivät sen laitumella tuttuun tapaan. Pieni hoitokoirasen pentu Pöö oli myös mukana; sitäkin Ossi ehti opettaa. Ikävä on ollut kova.
 
Syyskuussa käytiin (liian) vähäisellä treenillä Urhon kanssa ensimmäisessä kokeessa. Harmitti, kun huomasin heti kokeen alussa, että koiran vireystila on ihan liian korkea. Minäkö tämän teen aina koirilleni…? Tuli jo lajin vaihto mieleen, kun en hyvien koirieni kanssa onnistu. Mutta jos vähän hommia tekisi, niin ehkäpä se vielä. Jostain syystä se treeni kyllä vaan kummasti auttaa…


kesäkuu 2017: Nyt sitten Rauman hyvän tuurin jälkeen huonoa...Maisa jäi tyhjäksi kevään siemennyksestä. Lisäksi nyt kesän kynnyksellä iski vielä märkäkohtu, joten nyt meillä on sitten leikattu jalostuskoira. Tällaista tämä elämä on, ei voi mitään...Surku, mutta ei lähdetty enää ottamaan riskejä nartunkaan kannalta...



toukokuu 2017: Jihuuuu! Nyt meillä on kaikki kolme koiraa valioita, Rauman taika piti taas! Hattutemppu onnistui ja tuloksena Topi PU1, ROP; Masi PU2 ja Urho PU3, sert ja FI MVA! Ei ihan heti taida tällainen toistua...

maaliskuu 2017: Maisan astutus alkaa lähestyä ajankohtaiseksi. JOS kaikki sujuu hyvin, niin keltaisia ja mustia pentuja syntynee Vihtiin kesällä. Kerron asian edistymistä. Jos olet aktiivinen ulkoilmaihminen, vastuuntuntoinen ja koira perheenjäsenenä ja harrastuskaverina kiinnostaa, ota yhteyttä, keskustellaan lisää. Seuraa myös nettisivuja asian tiimoilta.


tammi-helmikuu 2017: Näyttelysesonkia tälle vuodelle on avattu. Frida ja Urho kävivät Turku KV:ssä, Urho ERI ja luokkasijoitus, Frida sileä ERI. Erkkarissa olikin sitten Maisaa lukuunottamatta koko lauma, ja koiramäärään ja osallistujien tasoon nähden meni ihan mukavasti. Urokset arvosteli Torunn Sorbye Norjasta. Topi ERI SA valioluokan 4., Masi ERI ja käyttöluokan 4., Urho ERI ja avoimessa luokassa ”epävirallinen ensimmäinen ei sijoittunut” J, jääden ilman omaa pehmolelua (rontti kyllä omi heti kotona Masin ja Topin palkintoflamingot!). Frida näyttelyn suurimmassa junnunarttuluokassa sileä ERI hienolla arvostelulla (Dan Ericsson Ruotsista). Kiirettä piti, joten apua oli tarpeen: kiitos Minna Fridan hyvästä esittämisestä – ja onnittelut Esa-pentusen hienosta menestyksestä!

Geenitestituloksiin saatiin täydennystä. Frida oli oletettavasti ruskea, joka kantaa keltaista ja EIC/N. Harmi, koska yksi suunnitelma tulevaisuudelle jouduttiin nyt hautaamaan tämän kirjainyhdistelmän vuoksi… No, toinen sulhaskandidaatti pohdintaan sitten. Kauniit, viisaat ja terveet mustat tai musta/ruskeaa kantavat urokset, Fridalle voi lähettää deittikutsuja ;-)

Urho ei kanna ruskeaa, eli musta, joka jättää keltaista. Kuten isänsä, on HNPK kantaja, muilta osinhan on clear Masin ja Maisan tutkimusten perusteella.

joulukuu 2016: Perinteiset joulukoiramme saapuivat: Hertta ja Lumo jälleen kahden ja puolen viikon Vihti-leirillä, kun omistaja Espanjassa joulun vietossa triathlon –leirillä (niin, tiedän, aika outoa... J ). Aika paljon on meidän neliöihin koiramassaa tässä, mutta hyvinhän se neitien kanssa sujui. Sade- ja kurakelit kyllä hieman koettelivat: 20 tassua ja 5 mahanalusta kuivattavana joka kerta sisään tullessa….

Saimme myös länsirannikon vahvistusta Vihtiin, kun saimme Ritan (Rita Nygård, kennel Upwards) houkuteltua treenaamaan meitä hieman. Juuri ennen joulua 13 iloista ja pätevää koirakkoa kokoonnuimme Ritan oppeja kuuntelemaan. Suurimmaksi osaksi selvisimme ilman Rauma-Suomi-Rauma sanakirjaa.




marraskuu 2016: Olemme taas aloittaneet hallitreenit talvikaudelle: hyvää tekee ettei jää koko talvi ihan hunningolle! Vähän perustottista kimpassa, häiriön alla, hyvää tekee. Ja harjoituksien vastapainoksi kunnon labbisriekkumista laumassa; mikä ihanampaa, kuin litimärkä pelto, jossa saa juosta VEDESSÄ!

Frida jäikin meille muutamaksi päiväksi, koska seuraavalla viikolla oli virallinen lonkka- ja kyynärkuvaus. Ja super: AA/00 oli tuloksena, mahtavaa! Kiitos jälleen Johanna ja Taikatassu! Ja vielä seuraavalla viikolla silmätarkastus, jossa ei huomauttamista sielläkään. Samoin kaikki Fridan sisarukset terveitä, onnea Mialle siitä ja myös muista terveistä pennuista. Ja tietenkin iso kiitos kaikille, jotka toivat koirat tarkastuksiin: näin sitä tietoa saadaan rodun hyväksi!


lokakuu 2016: Tampereella SNJ:n päänäyttelyssä turkittoman Masin ja ”she´s too fat” Fridan kanssa. ”Too fat” nuori neiti kuitenkin otti hienon luokkasijoituksen tosi isossa junioriluokassa JuK 3 ERI, SA. Hieno neiti!

Sama kaksikko esiintyi myös Puppy & Veteran show:ssa. Masi piti hauskaa koko rahan edestä, pääsihän hän P&V:ssä jo ”veteraaneihin”. Frida oli aika villi ennen kehää, mutta rauhoittui sitten ihan kivasti. Ei mitään sijoituksia tällä erää kuitenkaan, mutta hauska päivä! Kuvassa senior handler laatua viime vuodelta ja tältä vuodelta: Sari Tiusanen, kennel Octobers tuomarina ja Rita Nygård + Upwards You Sexy Thing, ”Uma”, kennel Upwards tämän vuoden voittaja. Onnea Rita tittelistä!
Mökkikin käytiin poikien kanssa laittamassa talvikuntoon, sitten keväällä taas päästään.


syyskuu 2016: Pia oli urhea ja jännityksestä kankeana osallistui elämänsä ensimmäiseen nome B –starttiin! Jee, way to go Pia! Koe oli varsin metsästyksen omainen, eli liikkuva, koira ikään kuin koko ajan töissä. Hyvä, tuumimme, tämä voi toimia paremmin Maisalle, kuin että möllötetään yhdessä kohtaa koko ajan. Ja ihan hyvin toimikin, kunnes tuli kaksoismarkkeeraus veteen linjaan. ALO-luokassa ihan oikein kompensoitu linjaa siten, että matka oli varsin lyhyt. Tämä ehkä kuitenkin Maisan osalta kompastuskivenä, koska se toinen lokki tuli niin kovin kovin lähelle, litsläts loiskahti veteen…no, niin sinne loiskahti sitten Maisakin… No eipä siinä sitten muuta kuin Ossin kaimaa tuomaria kättelemään. ”Työintoinen koira, mutta…” Että ensi kesänä tiedetään sitten, mitä Maikin kanssa harjoitellaan, ..kele.



Mia Hipeli järjesti myös Fennopus –pentutapaamisen Hämeenlinnassa. Mukava tapahtuma ja paljon iloisia ja reippaita koiria. Oppia jaettiin ja vastaanotettiin. Lola ja Frida teinit vaihtoivat vapaalle (ihan luvan kanssa), tosin nokkelina löysivät myös minun (!) huolimattomasti syrjään jättämät riistat ja siellähän ”sisarukset” kirmasivat toisiaan jahdaten pupu suussa. Tiedä sitten, mitä tästä oppivat, mutta ainakin niillä oli hauskaa! Mahtoiko Helmi Lindholm saada tästä kuvaa..?


kesä-heinäkuu 2016: Näyttelyissä jokusessa käyty, lomailtu ja uitu mökillä, vähän treenailtukin. Topin kanssa testattiin alokasluokkaa (nome B) Kaakossa – ja herra on vielä enemmän pois lapasesta kuin vuosi sitten. Mitähän ihmettä sitä keksisi tuon uppiksen kanssa…Supermetästäjä, mutta kun lähtee ihan hanskasta kun tuomari on kätelty… Vankkumaton luottamus itseensä koiralla, miten saisi motivoitua sitä koiraa hyödyttävää luottamusta myös ohjaajaa kohtaan..?

Club Showssa elokuussa sademyrskysäässä oli mukana kaikki koirat paitsi Maisa, isoille pojille kivat sijoitukset: Masi oli valioluokan 3. ja Topi metsästysluokan 3. Urho jäi ilman sijoitusta. Pieni Frida esiintyi hienosti ja on kehittynyt mukavasti, tuloksena pentu III luokan 2. sija (ja tuomari pitkään katseli ykkösen ja kakkosen välillä…). Mukavaa, että Fridan häntä oli tuomarin sanoin ”sopivan ylpeästi kannettu”, mutta ei sojottanut kohti taivasta. Kiitos Anitra handlausavusta! Isä ja poika eli Masi ja Urho debytoivat myös pariluokassa.

Urho nappasi karvattomana toisen sertinsä Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä elokuussa (KäK1 ERI, SA, PU3, SERT, tuomarina Matti Luoso) ja äiti-Maisa oli hyvätasoisessa metsästysluokassa toinen ERI2 SA. Iloinen yllätys kaljulta nuorelta mieheltä, nyt sitten vaan odotellaan, että vintiö täyttää 2 vee.

toukokuu 2016: Urho, meidän ”pikku”mies metsästi ensimmäisen sertinsä Toijalassa 5.5., tuomarina Pirjo Aaltonen. Hieno sijoitus PU2, mites muuten kuin Adventures Taittingerin eli ikinuoren Martin jälkeen J. Sama paikka, sama PU1 koira ja isä-Masin viimeinen sert aikanaan, muuten!

Toukokuussa treenailtiin jonkin verran (kiitos Sari ja Alli treeniseurasta ja myös Minna hyvin sujuneista viimeistelyharjoituksista!). Melko lähellä taipparia isko jokin ihmeellinen väsymys tai mikä lie, ja ihmettelinkin, että mistäs nyt puhaltaa. Homma korjaantui kuitenkin ja taipparit suoritettiin ongelmitta Raaseporissa 27.5, tuomarina Risto Aaltonen. Pupukin tuotiin ihan käteen asti, vaikka harjoituksissa aina muutaman metrin päähän tiputettiin.

Frida tyttönen oli Riitan kanssa myös viettämässä koiramaista aktiiviviikonloppua, ja korkkasi näyttelykehät. VSP pentu ja KP, mutta näitä enemmän lämmitti se, että pentunen käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti kehässä – ihan kuin vanha tekijä! Ainoa ongelma oli välillä todella korkealle nouseva häntä, jännää kun kehässä tietysti kuitenkin oli, varsinkin muiden koirien kanssa juostessa.
Frida oli myöskin mukana kokemassa taipparifiilistä, eli sai hajuista, laukauksista ja koepaikan tunnelmasta kokemusta. Samalla myös hyvä malttitreeni. Ehdittiin ottaa dameilla pari vesinoutoa, jotka sujuivat ongelmitta. Ja nyt: varis noudettiin ihan ilman ongelmaa, suoraan tipulle, lintu suuhun ja palautus (taisi tulla jopa käteen asti). Eli tuntuu, että Frida on päässyt sinuiksi riistan kanssa, tästä on loistavaa jatkaa!
Toukokuussa satsattiin siis nuorisoon. Urho kävi myös silmätarkissa ja terveet on silmät. Eläinlääkäri tosin havaitsi ”roikkuvat alaluomet” (lievät), mutta tuosta nyt saattaisi olla toista mieltäkin…No, what ever, siis tervesilmäinen koira, kaiketi se on hyvä, että elli on tarkka :-D

huhti-toukokuu 2016: Vietiin poikien kanssa Frida ja Riitta ”pennun asennekasvatusta” –kurssille Raumalle asti! Ritan opit olivat mielenkiintoisia ja koska porukkaa oli vähän, pääsivät / joutuivat meidän mustiksetkin oppiin. Vähästä tekemisestä huolimatta tehokasta!

Urho kävi ottamassa viralliset kuvat itsestään, tuloksena B/B lonkat ja 0/0 kyynäreet.


maaliskuu 2016: Frida jälleen kylässä, nyt muutaman yön ylikin. Kaikenlaista hommattiin: oli promokeikkaa Tampereen praktikkoeläinlääkäripäivillä J, tavattiin tallikaverikoiria, paineltiin metsässä ja sitten vähän poseerattiin ja toisen Fennopus –tyttösen Lolan kanssa harjoteltiin noudon alkeita. Fridalla on vähän tämä damin kanssa luoksetulo hakusessa – eikä tälläkään kertaa varis oikein kiinnostanut, mitä kovasti ihmettelin. Ehkä kuitenkin jälleen liian väsynyt pentu, olisi pitänyt varista esitellä vähän pirteämmälle Fridalle.


helmikuu 2016: Frida kävi kylässä ja Labbiskerhon ystävänpäivätilaisuudessa katselemassa touhuja. Neidin ihan ensimmäiset poseerausharjoitukset, ja noin 15 minuutin jälkeen pentu esiintyi jo kuin vanha tekijä! Kivan oloinen pentu J Kotona hieman tehtiin tuttavuutta variksiin, mutta rättiväsynyt koira ei jaksanut mädistä raadoista innostua, joten se siitä – mun moka…


tammikuu 2016: Joulutaukoa on pidelty kaikesta virallisesta tekemisestä, ihanan rentouttavaa. Joulun ja uuden vuoden aikana meillä olikin pari viikkoa pojilla naisseuraa, kun Hertta ja Lumo olivat meillä perheensä triathlon leiri-karkureina. Vähän treenailtu omin voimin, kimpassa ja isommin ohjatusti; lupaus kun on ollut, että nyt ei tule talven mittaista treenitaukoa.

Urho puolestaan avasi junioriluokan ja näyttelykauden Turku KV:ssä. Ei räjäytetty pottia täällä, EH, mutta hyvää kokemusta pikkuiselle (?...) hyppyrotalle. Hauska reissu Sarin ja koiruuksien kanssa reissaten!

Sitten jatkettiin ihan jokaisen koiran kera näytelmiä pääerkkarissa Hyvinkäällä. Kaikille meni oikein hyvin, ottaen huomioon, että paikalla oli noin 240 labradoria. Maisa Käy ERI, Topi Val ERI (vaikka niiiin hienossa kunnossa, niin ei tullut sijoitusta…) ja isä Masi VaK 2 SA ja poika Urho JuK3 SA (junnu-uroksia luokassa 24 ja luokka oli kovatasoinen). Hienot tulokset, pakko olla ihan tyytyväinen.
Ja Urholle tuli 1 v mittariin….Vähän vaikea muistella vuoden takaisia, parempi keskittyä tähän päivään ja siihen, että miten ihanaa oli kuitenkin kun kohtalo päätti jättää Urhon meille. Maailman ihanin pikkumammanmussu (40,6 kg….). Ehkä sen kaiken tarkoitus oli sitten se, että meille jäi Urho.




marras- joulukuu 2015: Meille tuli nartturintamalle lisäystä: Masin tyttären tytär eli Fennopus Livia ”Lara” ja Upwards Ran Tan Plan ”Sisu” saivat neljä kaunista pentua (2+2) Hipelin Mian Fennopus-kenneliin. Näistä sitten pääsi Fennopus Salted Muffin eli kotoisammin Frida meidän porukkaan. Ihana pikku-Frida asustaa Lahdessa Riitan luona sijoituskodissa ja on kovin valloittava ja reipas pikkudaami!

Frida kävi marraskuussa meillä Vihdissä rokotuksilla ja viettämässä aktiivipäivää – uni kuulemma maistui pennulle kotona.


lokakuu 2015: SNJ:n päänäyttelyssä meidän pikku-Urho vasta hienosti tepsuttelikin: ROP pentu ja BIS 3 pentu! isot pojatkin hienosti ERI:llä ja Masilla valioluokan luokkasijoitus VaK
3., mutta ei muuten kummempaa.

Naisten Haku Raaseporissa upeissa Katteluksen maisemissa sitten päätti kauden ennen ihanaa joulutaukoa. AVO koe oli piiiiitkä kuin nälkävuosi (kesto noin 50 min / koira) ja ei helpoimmasta päästä. Masin kanssa päästiin varsin hienosti koetta puoliväliin, kunnes ohjaaja taas oli vähän unessa ja Masi hypähti koiran mitan kun häiriökoira lähti noutoon: siihen se sitten jäi. Olisin voinut tuon kyllä välttääkin…Mutta tähän 0-tulokseen olen jopa osin tyytyväinen. Käytiin seuraamassa seuraavana päivänä vielä VOI-luokkaa ja Sarin ja Ainon hienoja esityksiä ja oltiin tyrkyllä ALO-luokkaan Topin kanssa. Oltiin saamassa paikka, ja sitten ei ja sitten joo – ja lopulta ei. Pöh.

Topi kävi myös Orimattilan maisemissa mejäilyä harjoittelemassa (kiitos Päijät-Hämeen Nuuskujen kattavasta koulutuspäivästä!). Kouluttaja mainitsi, että pitää tukea koiran itseluottamusta ja vauhtia, tai jotain sen suuntaista. En voinut kun nauraa, ja totesin, että musta tuntuu meidän pojalla olevan niitä molempia sen verran, että erityistä tukea asiaan ei tarvita J No, ohjaajakin sanoi ymmärtävänsä, mitä tarkoitin, kun Nalle Puh pääsi liinan päässä metsään! Puh oli ensin aivan hölmistynyt, että miksi kummassa täytyi kierrellä puskissa, kun hän ihan saman tien hyvin haistoi sorkan sieltä vain about 50 metrin päässä ja sinne olisi hyvin voinut painella suoraankin. Sitten kun oltiin pari kertaa solmussa ja jo kontallaan, niin Puh totesi, että hömöläisten touhua, mutta kierretään sitten jos haluatte – ja sitten singahdeltiin hienosti jäljen mukana kaadolle. Kouluttaja totesi, että jos jarrut löytyvät, niin itse jäljestäminen on Topille lastenleikkiä. Olisi se tavallaan niin kiva laji, mutta mistä ajan siihen tekisi…ja on se niin pirun työlästä!! ;-)


kesä-syyskuu 2015: Jos aloitetaan nyt syyskuun ajankohtaisista, niin nyt voin ilokseni ilmoittaa, että meidän Topi Topsukka, herra Nalle Puh valioitui Suomen muotovalioksi eilen 20.9.2015 Hyvinkään ryhmänäyttelyssä, tuomarina Borge Espesen, Norja! Jihuu, nyt kesän neljän varasertin putken jälkeen tuli se viimeinen!!! Ihana pikku Topi, esiintyi Karolan kanssa niin hyvin!

Urho on myös korkannut näyttelyuransa, ja varsin hienosti: Club Showssa elokuussa pentuluokka II voitto ja toiseksi paras urospentu, ja Vantaan Letskarissa ROP pentu. Eiköhän tässä ala melkein nämä pentukarkelot olla, mukavasti on kehittynyt Urho urhea! Katsotaan sitten ensi vuoden puolella. Tai jos nyt P&V:ssa käydään ikäkamuja katsomassa. Urho Voitto Valio…

Isojen poikien koerintamalla iski vähän koeväsymys ja tuloksissa oli valitettavasti laskeva trendi. Masin osalta on aika selvät sävelet, tarvitsee oikeastaan vaan sitä pillikuuliaisuutta (tilanteessa kuin tilanteessa ja matkalla kuin matkalla…) ja itseluottamusta pidempiin vesiohjausmatkoihin. Väläyttelee ajoittain jo ihan asianmukaista työskentelyn tasoa avoimeen luokkaan nähden. Mutta Topi….kesän alun varsin hienon työskentelyn jälkeen tämä herra on kertakaikkiaan lähtenyt käymään kierroksilla koetilanteessa. Etten sanoisi ihan lapasesta. Keskittyminen ohjaajaan ihan nolla, yhteistyö sen mukaista. Kauheasti hän tekee, mutta ihan omilla ehdoillaan; kun vietti vie, luotto ohjaajaan häviää! No, jotenkin on yritettävä ratkoa asiat ja mennä yhdessä eteenpäin. On tämä vaikeaa välillä….


kesäkuu 2015: Koekausi saatu avattua UMN:n Nome B-kokeessa Raaseporissa. Masilla aivan upea tulos, ensimmäisessä avoimen luokan startissa tuloksena AVO2 (tuomarina Tuija Hukkanen)! Tämä tavoite toteutui nyt sitten nopeammin kuin ajattelinkaan, mahtavaa! Toki lähdetään ykköstä nyt sitten hakemaan...

Topi teki myös oikein hyvää ja vahvaa työtä ALO-luokassa. Viimeisessä tehtävässä maa veti, kun piti suoraan lähteä kaislikon läpi veteen ohjauksessa. Ja ohjaaja (siis allekirjoittanut) ei tee mitään, edes yritä korjata ja ohjata koiraa. Että silleen, pääsi peiliin taas katsomaan.. Mutta on näistä tuloksista tosi kiva jatkaa. Kiitokset vaan kovasti kaikille treenikavereille avusta ja seurasta – harjoittelukin on ollut oikein hauskaa! Erityiskiitos Sarille, koska näkee aina vaivan meidänkin treenitehtävien suunnitteluun, missä on selvästi minua hoksaavampi. Kiitos Sari (kennel Octobers)J - ja onnittelut omasta hienosta AVO1 tuloksesta Ainolle!

huhti-toukokuu 2015: Urho-pojan kasvua ja kehitystä ollaan nyt tietenkin seurattu ja ihmetelty. Reipas, rohkea ja hiirrrmu nopeasti oppiva pentu! Noutamisen idea tuntuu tulevan ihan luonnostaan, riistaan suhtautuu kuin olisi ikänsä varista kantanut. Luovutuksetkin suoraan mammalle (vielä…). Saas nähdä, millainen murkkuikä tulee ja miten sitten kuono laitetaan, mutta tällä hetkellä (kirjoittaessa päivää vaille 4 kk) on tosi fiksu pieni mies! Rakenteeltaan tasapainoinen kokonaisuus, tyypiltään kovasti isäänsä muistuttava.

Pari näyttelyä ollaan korkattu Masin ja Topin kanssa ilman sanottavaa menestystä, ja nyt 16.5. vihdoin Raumalla aurinko paistoi: Masi VaK1, PU2 Martti-papan jälkeen ja Topi KäK1, PU3 ja toinen SERT kasassa! Hauska yhteensattuma, että PU1-3 olivat toissa vuonna Raumalla tismalleen samat, Masi ja Martti tuolloin vain paikkaa vaihtaen! Nyt jaksaa sitten sitä viimeistä sertiä Topille vielä metsästää. Upwards oli Ritan luotsaamana myös paras kasvattajaryhmä, joten saimme sitten ihan näytellä pitkän kaavan mukaan. Kiva päivä!

Topin geenitestitulokset tulivat myös: muuten clear (PRA, HNPK), mutta EIC-carrier, eikä kanna ruskeaa väriä. Eli tiedetäänhän nyt tämäkin. Ja tulihan Masinkin silmät jo uusintatarkastettua; terveet edelleen.

Nome-treenailu ollaan taas "vakavammin" aloitettu, ohjaajien opissa ja sitten vaan omissa ryhmissä ja itsekseen. Talvitauko, kaikkine hässäköineen, oli kyllä luvattoman pitkä…. Pillikuuliaisuutta ja siten ohjattavuutta on saatu parannettua ja pari hyvää oppia tähän saatu, testattu alustavasti Maisaankin, johon toimi myös (!). On ollut vähän kovaluu tähän asti tuolle pillille… Koepaikka-anomuksia on laitettu, jos vaikka tärppäis. Jos ei muuta, niin otetaan maksetun treenin kannalta!


maaliskuu 2015: Kaiken kauheuden jälkeen meillä on nyt sitten kuitenkin iloa talossa, vaikka pennuntuoksua ei kotiin pitänytkään jäädä tällä erää. Tämä meidän selviytyjä, Urho –Rambix Braveheart – on (kirjoittaessa) vajaa 10 viikkoa, reipas ja rohkea pikkumies, ja ensimmäinen variskin on jo "noudettu"! Koville joutuvat, Masi-isä ja Topi pienen terminaattorin käsittelyssä, mutta kovin ovat pitkäpinnaisia. Maisa-emo palautui kotiin yli kahden kuukauden vierailun jälkeen Urhon ollessa jo 8 viikkoinen, ja pääsi ansaitusti lepäämään piikkihampaattomalle vyöhykkeelle. Lisää Urhon ja isojen poikien sekä Maisan kuulumisia päivitetään, kun ehditään!




helmikuu 2015: 11.02. Meillä on ollut suuri suru ja ikävä. Pentue sairastui kohtalokkaasti herpes-virukseen ja näistä ihanista, pontevista pennuista on jäljellä enää yksi. Tämä ei ole ollut helppoa. Elämä jatkuu, vaikkakin tällä hetkellä hyvin surullisin mielin…



helmikuu 2015: 11.02. Meillä on ollut suuri suru ja ikävä. Pentue sairastui kohtalokkaasti herpes-virukseen ja näistä ihanista, pontevista pennuista on jäljellä enää yksi. Tämä ei ole ollut helppoa. Elämä jatkuu, vaikkakin tällä hetkellä hyvin surullisin mielin…


tammikuu 2015: 19.01. Nyt on maailmaan tullut seitsemän reipasta pentua Maisalle ja Masille: neljä poikaa (yksi keltainen ja kolme mustaa) ja kolme tyttöä (kaikki keltaisia).

Synnytys meni hyvin ja kaikki ovat tomeria ja pontevia pikkulabbiksia! Kiitokset ihan kaikille asiaa edistäneille ja auttaneille: Masista Riitta (kennel Tsarodej), Maisasta Miljalle ja Jussille (kennel Do Day´s) ja Pialle yhteisomistamisesta! Sarille (kennel Octobers) astutusavusta ja Ritalle (kennel Upwards) kätilöavusta: olitte korvaamattomia! ja lisäksi kaikille edellä mainituille ja kymmenille muille ihanille ihmisille ja koirakavereille keskusteluista ja neuvoista ja vinkeistä! Ja tietysti Kepolle kotiin myös!

Nyt seuraavat viikot seurataan pentujen kasvua ja kehitystä ja sitten saavat tulevat omistajat pikkuhiljaa alkaa tulla katsomaan pentusia! On tämä aika ihanaa…!

joulukuu 2014: 19.12. Maisa kävi ultrassa ja pentuja näkyvissä! Mustia ja keltaisia palleroita odotetaan syntyviksi noin viikkojen 3-4 vaihteessa 2015. Olemme Pian kanssa iloisia - meistä tulee mummoja!


syyskuu 2014: Kaikkea mukavaa on koirien kanssa puuhasteltu kevään ja kesän mittaan. Kuulumisten päivitys ja kuvapäivitys on sivuilla valitettavasti kesken, katso kuitenkin pentuesuunnitelmat!


syys-lokakuu 2013: Syyskuussa Maisa oli meillä pari viikkoa jälleen kylässä. Hyvinkäällä käytiin näyttelyssä koko porukalla, Masi hienosti VaK2, ERI, SA ja PU2 ja Topi ja Maisa ERI:t luokissaan. Topi ei viihtynyt kehässä laisinkaan, olisiko ollut joku outo haju tms., tiedä noista. Maisa puolestaan esiintyi hyvin, vaan narttujen junnuluokka oli iso ja erittäin kovatasoinen ja vieläkään ei kilpailuluokassa ylletty 4 parhaan joukkoon. Mutta nämä ovat lapsia vielä, kyllä se siitä vielä lähtee!

Maisa kävi visiitillään myös virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa ja olkaniveletkin kuvattiin – terve koira B/B ja 0/0 on nyt vahvistettu. Kiitos Johanna tarkoista kuvista, Taikatassussa kelpaa käydä! Maisa ja Topi kävivät myös silmätarkastuksessa, eyes clear, molemmilla!

Topi debytoi extempore saadulla koepaikalla Mjösundissa – mutta nyt ei kyllä onnistuttu siirtämään treenien suoritustasoa koetilanteeseen laisinkaan. Oikeastaan juuri mikään ei sujunut, no, yksi markkeeraus meni hyvin. Kaikki muu sitten…no joo ja oi voi. Tuomarin kommentti "erittäin innokas koira, joka työskentelee tänään ylivirittyneessä tilassa" on kuvaava. Mutta tarkoitus olikin saada kokemusta ja nähdä, että miten koepaine vaikuttaa. Nyt paljon perusasiaa ja niiden vahvistamista, malttia ja häiriön alla treeniä. Ja luottamusta siihen, että sitä pilliin viheltelevää Mammaa kannattaa aina silloin tällöin kuunnella hieman..!

Lokakuussa Topi kävi Lahden kv-näyttelyssä. Nyt ei ollut mitään mörköjä kehässä, esiintyi hyvin ja sai ERI Nuk4, olen tyytyväinen. Miljalla ja Jussilla kävimme myös pyhäinpäivänä F-pentue tapaamisessa ja treeneissä (Maisa ei tällä kertaa päässyt mukaan). Riistaviettisiä sisaruksia Maisalla, se oli mukavaa nähdä! Topi oli matkaseurana ja teki hyviä treenejä, kruununa launtserilla ammuttu tooooosi pitkä peltomarkkeeraus, jonka poika suoritti hienosti osoittaen omatoimista markkeerausalueen laajentamista kauniisti ympyrässä.


elokuu 2013: Erkkarin jälkeen meillä ollaankin keskitytty pääasiassa Nomeiluun- ja oleiluun. Masi starttasi heinäkuussa kaksi kertaa, saaden molemmista kokeista vahvat ALO2:t - oli pienestä kiinni. Toisessa kokeessa kun väsynyt koira olisi vielä kuudennen linnun jaksanut kolmannesta hakuruudusta hakea, ja toisessa ohjaajan edesauttama pieni lipsahdus kaksoismarkkeerauksessa, jossa sitten ehkä ihan turhaan tulin ohjanneeksi koiraa hieman. Nyt kuitenkin 25.8. Lapeenrannassa Masi nappasi ALO1 -tuloksen!! Tuomarina Mika Lappalainen, koepöytäkirjasta yleisvaikutelma: "Metsästyskoira, joka suoriutuu hienolla tavalla kaikista päivän tehtävistä ja jonka kokonaissuoriutuminen ei heikkene yksittäisen havaitun riistankäsittelyvirheen vuoksi tavalla joka alentaisi sen palkintosijaa." Kyllä on niin hieno koira mulla, kun vielä ohjaaja saadaan kuriin! Masille on luvattu palkkioksi hienosta kokeesta tällä viikolla (35) mejä-jälki, some fun!! Vielä kun pääsisi jonkun apuriksi Masin kanssa käytännön metsälle, siinä olisi hänelle varmaan paras palkkio...

Topi on myös tehnyt oikein kivaa työtä, alkaa linjatkin olla suunnilleen hallussa, matkat olleet vielä maltillisia, mutta nyt voinee pidentää. Palautukset myös kotitreeneissä hienoja, miten sitten koehässäkässä, se on toki toinen juttu... Yleinen hallittavuuskin on kuin onkin hieman myös parantunut, pikkupoika Lutunen malttaa koko ajan enemmän:-) Hieman teki mieli jo Lappeenrantaan myös Topi ilmottaa, mutta vielä jätettiin väliin. Jos kuitenkin vielä ehtisi tänä syksynä..?

Maisa vieraili meillä pari viikkoa heinäkuussa ja treenit sujuivat kohtuullisesti. Neiti on todelinen vesieläin (rakastaa uimista ja erityisesti uimahyppyjä!), joten kaikki vedessä tapahtuva tuntuu olevan erityisen helppoa! Pia on tehnyt hyvää työtä perustottelevaisuuden kanssa, oli ilo treenata, kun Maisa on niin hyvin kuulolla. Omatoiminen haku ja nenän käyttö oli kovin rauhallistempoista, mutta kuitenkin tuloksekasta, palautukset melko ok. Pialla nyt työmaata jatkaa tästä, kiikun kaakun olisko taipparivalmiuksissa nyt syksyllä...??

Näyttelyynkin taidetaan suunnistaa taas syyskuussa, kaikki kolme mukana.

(kuva: Erkki Ala-Kauppila)	(kuva: Erkki Ala-Kauppila)

kesäkuu 2013: Kotkan erikoisnäyttely 16.6., Janis Granneman, USA, uroksilla. Pojat ottivat luokkavoitot (Topi JUK1, SA ja Masi VAK1, SA, PU4) ja Masi sijoittui vielä PU4:ksi - voi jestas sentään, olipas taas upeasti heiltä! Eeva esitti Topin hienosti, siitä kiitokset, olin itse Maisan kanssa samaan aikaan kehässä. Maisan luokka oli tosi iso, tuloksena ERI, ja aika läheltä liippasi luokkasijoituskin, mutta ei ihan. Eli keskenkasvuiselta karvattomalta oikein hyvin:-) Hieno päivä!

Masi kävi viikko sitten vielä ottamassa kevään ensimmäisen tuloksen nomesta, ALO3, melkolailla haastavassa Raaseporin kokeessa. Suht hyvin sillä rintamalla pullat uunissa, harjoitusten tekemisen taso kun saadaan siirrtetyksi koetilanteeseen (edes suurimmaksi osaksi), niin hyvää tulee Nyt Masi saakin keskittyä ensin ihan kesälomaan ja sitten koepuoleen ihan rauhassa, palataan näyttelybaanoille sitten syssymmällä. Topin kanssa malttiharjoituksia, Maisan kanssa tsekataan, missä mennään taipparia ajatellen ja sitten sen mukaan hommia.


kesäkuu 2013: Minua nyt hemmotellaan, koirilla on ihan putki päällä! Rauma KR 25.5./Ligita Zake, LAT nappasi Masi urosten voiton, PU1 ja VSP. Miljan ja Jussin pikku Amanda nappasi ROP:n ja vielä RYP4. Netta handlasi Topin hienosti ja PU3 ja näin tuli pikkupojan ensimmäinen sert, kun PU2 oli moninkertainen voittajien voittaja Adventures Taittinger. Huhhuh, hieno päivä! Topin sisaruksilla myös hienosti, ERI:t kaikille, joten Rita voi olla tyytyväinen. Masi vielä debytoi Netan kanssa JH-kehässä, luokkansa kakkosia olivat.

Ja kesäkuu alkoi sitten Topin taipparilla: Salon seudulla 1.6. /Petri Tuominen ja Topi NOU1. "Hyvällä työmoraalilla työskentelevä koira. Suorittaa helposti annetut tehtävät hyvällä vauhdilla koko kokeen ajan." Kyllä kelpaa omistajan, kun tällaisia poikia, olen niiiin ylpeä..:=)

toukokuu 2013: Aivan huikeeta - Tuomarinkylä KV näyttely 11.5.13, yli 40 koiraa, Masi ensimmäisen kerran valioluokassa, voitto - ja ROP (Bertil Lundgren, SWE) ja Cacib-tili avattu!!! Kylläpäs on meillä ollut varsinainen viikko, ei voi muuta sanoa:-)"

toukokuu 2013: Toijala ryhmänäyttely 9.5. Ja nyt se tuli, viimeinen sert, Masi PU2 ja valioitui!!! Kylläpä tuntuu kivalle, ihanaaJ Ja Topi Juk2, ERI, joten hienosti hänelläkin.


huhtikuu 2013: Poikien kanssa näyttelyssä Sipoossa. Molemmilla upeasti kilpailuluokkavoitot ja SA, Masi PU3 ja varasert ja Topi ihan hilkulla sijoittua myös. Vaikka varasert toisaalta harmittaa, kun taas vierestä meni, niin ei voi olla kuin tyytyväinen ja hymy huulilla – oli tämä niin hieno päivä molemmille! Maanantaina irroteltiinkin sitten näyttäytymisen vastapainoksi kevään ensimmäisissä kunnollisissa nome-treeneissä (eli about ilman lunta..) ja pojat meni L-u-j-a-a…Hieman liiankin. Mutta kivaa oli ja Topikin palautti kaikki damit käteen, jihuu!

Ja Maisalla on alkanut juoksut. Samaan tahtiin tuntuu menevän kuin äidilläänkin ja Minka-siskolla, tasasta porukkaa DD-tytöt. Hänestä on nyt sitten tullut Nainen, pikkusesta.

maaliskuu 2013: Maisa vieraili meillä kahden viikon ajan. Kylläpä oli kivaa! Ehdimme käydä Miljalla ja noudettiin hieman riistoja; sitten kävimme myös vierailulla Vasaraisissa Ritalla ja pääsimme ihanassa ilmassa hiihtelemään "koiravaljakoilla" – hienosti sujui ensikertalaisilta. Ehdin palauttaa Maisan sopivasti, jotta Veera pääsi harjoittelemaan Match Show´hun: ja voitti oman pentuluokan sinisten ryhmänsä. Vallan upeasti sujui, lahjattomat harjoittelee.


Helmikuu 2013: Erkkari Hyvinkäällä. Masi hienosti KäK 3. SA, Topin ensimmäinen junnuluokka, tuloksena ERI ja Maisa, 5½ kk, esiintyi edukseen pikkupennuissa, vaikkakin jäi luokkasijoitusta vaille. Mukava päivä ja paljon tuttuja!!


Tammikuu 2013: Maisa tulee meille vierailulle puoleksitoista viikoksi. Meno on reipasta, mutta pian tottuu pikkutyttökin rytmiin ja sisällä riekkuminen loppuu. Lumihanki haittaa noutoharjoittelua, mutta hieman päästään tekemään. Palautukset hyviä, riistaan tarvitsee vielä rutiinia, nyt kiinnostaa, mutta hieman ihmetyttää. Tosin käyttämäni varis oli luvattoman mätä, lopuksi menikin hautaukseen ja vain siivet jäivät hyödynnettäviksi dameihin.


Joulukuu 2012: Ritalla Upwards T-pentujen 1 v synttärit. Treeniä ja muuta kivaa. Pääsimme Topin kanssa "luokalta", edellisellä kerralla olimme saaneet laiskanläksyksi käteen palautuksen erikoisharjoitukset. Tuottaneet tulosta (vaikka hommaa kyllä vielä riittää). Noutoinnosssa ei ole valittamista, tulee hyvä, kun saadaan yksityiskohdat hiottua!

Mannan ja Masin pennut lähtevät joulun molemmin puolin uusiin koteihinsa (paitsi Limu, keltainen uros, joka vielä asustaa Mialla..). Tuntuu, että Mia löysi ja sai pennuille ihania ja aktiivisia koteja, aivan mahtavaa! Onnea pentusille ja uusille omistajille!

Masin kanssa Messarissa. Voi apua mikä koitos, parkkihalli ja hissi jota ei ikinä tullut ja häkin raahaaminen portaissa ja kadonnut parkkilippu jne. Pyhästi vannoin tämän olevan viimeinen Messarikeikka koiran kanssa (saas nähdä). Vaan positiivista: varsinkin sunnuntaina esiintyi mielestäni hienosti; hyvin iloisella fiiliksellä, eli koira ei tuntunut maindaavan härdellistä.


Marraskuu 2012: Masin ja Mannan (Waterlines Mattina) Fennopus-pennut syntyvät Mialle!! Seitsemän ihanaa, reipasta, pontevaa pötkylää! Ja mikä jakauma: 1+1 kelt., 1+1 rusk. ja 1+2 mustia! Terveitä kaikki ja synnytys sujui hyvin.


Lokakuu 2012: Puppy & Veteran Show Hyvinkäällä, Topi luokkansa kolmas hienolla arvostelulla. Esiintymisharjoituksena otettiin ja sujui oikein mallikkaasti. Erityisesti lämmitti mieltä arvostelun kommentti "liikkuu näyttävästi", koska laukka ja lyllerrrys ovat tähän mennessä olleet Topille mieluisampia liikkumistapoja, ravaamista on saanut oikein harjoitella.


Syyskuu 2012: Mannan ja Masin lemmenhetkiä; lopulta kaikki sujuu luonnollisesti ja hyvin!

Maisaa katsomassa, reipas tyttö valitaan tasaisesta pentueesta ja ensikertalainen noutajanomistaja Pia huomaa sujuvasti heittelevänsä variksen raatoa pihassa;-) Oppia ikä kaikki!


Elokuu 2012: Do Days pentue syntyy Miljalle ja Jussille, narttupentu kiikarissa yhteisomistukseen Pian kanssa.

Treenit tuottaneet tulosta, kolmas startti ja koira alkaa olla aika lailla erilainen, kuin runsas kuukausi sitten. Ohjaajan piikkiin meni jälleen. Jäljelle oltaisiin menty, mutta pikkuräppäisy koiran nenälle yhden palautuksen yhteydessä – tyylirikko mikä tyylirikko, joten tuomari sanoi, että ota kontollesi, koira teki hyvän työn. ALO 2.


Heinäkuu 2012: Uppis päivät Raumalla. Topi on vuoden paras(näyttely-)junnu UppisJ Kesän ehdottomasti kuumin päivä kruunaa kivan yhdessäolon ja uiminen sisarusten kanssa maistuu.

Toinen startti alokasluokassa: nyt ALO 3 (ja jos tuomaria uskomme ja miksi emme uskoisiJ, tulee tulos työintoiselle koiralle ohjaajasta huolimatta…)

Ensimmäinen yritys ja uskallus Nome B:n alokasluokkaan Masin kanssa. Hieno ja reipas vesityö, myös ohjaus, mutta maltti kadoksissa. Energiaa menee hösötykseen ja ruudussa paukut alkavat loppua. Alo 0 tuli, mutta tästä on hyvä jatkaa, kunhan opimme (huom. monikko!) rauhoittumaan…

Toukokuu 2012: Masille toinen serti ja VSP Tampereella ruotsalaistuomarilta. Kruunasi aurinkoisen näyttelypäivän!

Helmikuu 2012: Topi muuttaa meille, pentuarki alkaa taas! Hän on niiin suloinen…

Elokuu 2011: Masilla taipparit läpi, kun emäntä oppinut hieman käsittelemään ja ohjaamaan myös itseään! Raasepori ja Timo Väisänen.

Heinäkuu 2011: Masi saa ensimmäisen sertinsä ja VSP, ihanaa! Helsinki ja Rune Fagerström, kannatti mennä Dumiin!



www.rambix.fi © 2023