2020 | 2019 | 2018 | 2017 | 2016 | 2015 | 2014 | 2013 | 2012  

  Ajankohtaista 2017
 
 

Loka-joulukuu 2017: Näyttelyitäkään ei pahemmin kierretty. Marraskuussa sitten Minnan houkuttelemana kohti Seinäjoki KV:tä. Minulla megalomaaninen flunssa, näytin ja olo tuntui pystyyn kuolleelta ja räkä valui. Vaan ei se mitiä; Minnan esittämänä Urho PU1, ROP, Cacib ja isänsä PU2, ROP VET, tuomarina Kerstin Henriksson, Ruotsi. Eli se, yhteensä 17 tunnin tappava reissu ei sitten ollut ihan turha! Kiitos Minna, joka löysikin Uutsista herrasmiehen, vaikka kenties ei meinannut uskoa!
 
Topilla kävi naisseuraa, Octobers Hazel Grouse narunjatkeiden Markon ja Sarin kanssa (kennel Quinellas). Niin nopiasti kävi itse hommat, että! Sitten kyllä nalkissa istuttiin melkein puoli tuntia. Toivottavasti tuotti tulosta!

Kesä-syyskuu 2017:
Kesällä olla möllötettiin, hävyttömän vähän tehtiin mitään. Porvoon erkkarissa pyörähdettiin, ei kummempaa menestystä.
 
Heinäkuussa jouduimme päästämään Ossin ikivihreille laitumille. Se oli melkoisen kova paikka, yli 12 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt ei enää tehdä ihania sänkipeltomaastoja, laukata lumessa tai piffata takaisin tallille paarmoja karkuun. Koirat olivat viimeiseen asti Ossin mukana, vielä viimeisenä aamuna hyörivät sen laitumella tuttuun tapaan. Pieni hoitokoirasen pentu Pöö oli myös mukana; sitäkin Ossi ehti opettaa. Ikävä on ollut kova.
 
Syyskuussa käytiin (liian) vähäisellä treenillä Urhon kanssa ensimmäisessä kokeessa. Harmitti, kun huomasin heti kokeen alussa, että koiran vireystila on ihan liian korkea. Minäkö tämän teen aina koirilleni…? Tuli jo lajin vaihto mieleen, kun en hyvien koirieni kanssa onnistu. Mutta jos vähän hommia tekisi, niin ehkäpä se vielä. Jostain syystä se treeni kyllä vaan kummasti auttaa…


Kesäkuu 2017:
Nyt sitten Rauman hyvän tuurin jälkeen huonoa...Maisa jäi tyhjäksi kevään siemennyksestä. Lisäksi nyt kesän kynnyksellä iski vielä märkäkohtu, joten nyt meillä on sitten leikattu jalostuskoira. Tällaista tämä elämä on, ei voi mitään...Surku, mutta ei lähdetty enää ottamaan riskejä nartunkaan kannalta...



Toukokuu 2017:
Jihuuuu! Nyt meillä on kaikki kolme koiraa valioita, Rauman taika piti taas! Hattutemppu onnistui ja tuloksena Topi PU1, ROP; Masi PU2 ja Urho PU3, sert ja FI MVA! Ei ihan heti taida tällainen toistua...

Maaliskuu 2017:
Maisan astutus alkaa lähestyä ajankohtaiseksi. JOS kaikki sujuu hyvin, niin keltaisia ja mustia pentuja syntynee Vihtiin kesällä. Kerron asian edistymistä. Jos olet aktiivinen ulkoilmaihminen, vastuuntuntoinen ja koira perheenjäsenenä ja harrastuskaverina kiinnostaa, ota yhteyttä, keskustellaan lisää. Seuraa myös nettisivuja asian tiimoilta.


Tammi-helmikuu 2017:
Näyttelysesonkia tälle vuodelle on avattu. Frida ja Urho kävivät Turku KV:ssä, Urho ERI ja luokkasijoitus, Frida sileä ERI. Erkkarissa olikin sitten Maisaa lukuunottamatta koko lauma, ja koiramäärään ja osallistujien tasoon nähden meni ihan mukavasti. Urokset arvosteli Torunn Sorbye Norjasta. Topi ERI SA valioluokan 4., Masi ERI ja käyttöluokan 4., Urho ERI ja avoimessa luokassa ”epävirallinen ensimmäinen ei sijoittunut” J, jääden ilman omaa pehmolelua (rontti kyllä omi heti kotona Masin ja Topin palkintoflamingot!). Frida näyttelyn suurimmassa junnunarttuluokassa sileä ERI hienolla arvostelulla (Dan Ericsson Ruotsista). Kiirettä piti, joten apua oli tarpeen: kiitos Minna Fridan hyvästä esittämisestä – ja onnittelut Esa-pentusen hienosta menestyksestä!

Geenitestituloksiin saatiin täydennystä. Frida oli oletettavasti ruskea, joka kantaa keltaista ja EIC/N. Harmi, koska yksi suunnitelma tulevaisuudelle jouduttiin nyt hautaamaan tämän kirjainyhdistelmän vuoksi… No, toinen sulhaskandidaatti pohdintaan sitten. Kauniit, viisaat ja terveet mustat tai musta/ruskeaa kantavat urokset, Fridalle voi lähettää deittikutsuja ;-)

Urho ei kanna ruskeaa, eli musta, joka jättää keltaista. Kuten isänsä, on HNPK kantaja, muilta osinhan on clear Masin ja Maisan tutkimusten perusteella.

     



www.rambix.f
i © 2020